Cardians

Lh avasi silmänsä. Hän ei voinut heti avata niitä, sillä aurinko pisteli silmiä ilkeästi. Hän nousi hiljakseen sängystään ja venytteli. Kunnon yöunia ei voittanut mikään, paitsi jäätelö, ainakin Lh:n mielestä. Lh hiippaili keittiöön ja teki itselleen aamupalan. Kaksi paahtoleipää. Kukaan talosta ei ollut vielä hereillä paitsi, Lh. Tai kuka muu edes olisi, isä nukkui päivät pitkät ja äitinsä hän oli menettänyt nuorempana. Kun Lh oli syönyt, hän käveli takaisin huoneeseensa vaihtamaan yövaatteet kouluvaatteisiin.
-Voisin kokeilla laittaa tänään ponnarit, Lh sanoi ja hymyili. Hän otti käsiinsä kaksi vaaleansinistä ponnaria ja laittoi ne hiuksiina. Hän katsoi itseään peilistä.
-Aivan kuin.. Olisin nähnyt jonkun laittavan ponnarit joskus ennenkin näin, Lh muisteli.
-Kukakohan se joku oli? Lh kysyi itseltään. Hän ei voinut muistaa, sillä monta vuotta nuorempana hän oli tippunut päiväkodin katolta ja menettänyt muistinsa kokonaan vuoden ajalta. Hän oli kyllä ajan mittaan saanut muistiansa takaisin kavereidensa avustuksella, Mazin ja Ekun. Lh katsahti valokuvaan. Valokuvassa hymyilivät kaksi Lh:ta nuorempaa tyttöä ja yksi vanhempi tyttö. Kyyneleet kostuttivat Lh:n silmät. Hän paiskasi valokuvan alas.
-A-Anteeksi, Mazi ja Ekku, Lh sanoi hiljaa. Sitten hän nappasi laukkunsa ja huusi isälleen, että lähtisi nyt kouluun.
-Tästä päivästä lähtien aloitan uudessa koulussa, Lh sanoi ylpeästi itselleen, hän oli menossa kahdeksannelle luokalle. Koulu alkoi luokkiin kokoontumisella ja esittäymisellä muille. Lh ei pitänyt luokkatovereistaan, kaikilla oli hänen mielestään jotenkin epämiellyttävä katse. Hän vältti katsekontaktia muiden kanssa. Lh huokaisi helpotuksesta, kun luokka pääsi vihdoin välitunnille. Yhtäkkiä hän tunsi olkapäällään jonkun käden, Lh säpsähti ja katsoi taakseen. Hänen takanansa oli muita päätä korkeampi poika.
-Kiva kampaus, pelle, poika sanoi ja tönäisi Lh:n seinään. Tai niin poika ainakin luuli, Lh oli ehtinyt väistää hänen tönäisynsä ja poika lensi itse seinään.
-En ole normaalisti näin nopea, Lh ihmetteli itsekseen, mutta sitten päätti käyttää tilanteen edukseen.
-Kiva fail, pelle, Lh sanoi ja naurahti. Poika katsoi vihaisena hänen peräänsä. Lh päätti mennä penkille istuskelemaan tappaakseen aikaa. Yhtäkkiä hän huomasi takanaan hahmoja.
-Mitä vielä pel-, Lh ehti sanoa, mutta huomasi yllätyksekseen etteivät hahmot olletkaan poika ja hänen jenginsä, vaan kaksi kuudesluokkalaista. Toinen heistä oli tyttö, suunnilleen Lh:n korkuinen. Hänellä oli siniset, pitkät hiukset ja vihreät silmät. Toinen taas oli hieman Lh:ta lyhyempi vaaleahiuksinen poika, jolla oli ruskeat silmät.
-Oho, sori, Lh sanoi hieman hämmentyneenä. Poika ja tyttö naurahtivat.
-Tiedätkö missä on opettainhuone? tyttö kysyi. Lh mietti hetken ja totesi ettei tiennyt. Tyttö ja poika katsoivat häntä hetken hämmentyneinä.
-Mu-Mutta etkö olekkaan kahdeksasluokkalainen? poika kysyi.
-Olen, olen, mutta tulin tähän kouluun vasta tänään. He alkoivat nauraa. Lh katsahti ympärilleen ja huomasi häntä pidemmän tytön, tytöllä oli ruskeat hiukset ja vihreät silmät, miltei samanlaiset kuin kuudesluokkalaisella tytöllä.
-Hei, kysytään häheltä! Lh ehdotti.
-Enpä tiedä, hänellä on pelottava katse, tyttö sanoi.
-Älkää olko typeryksiä, ei katse ihmistä määritä, hänellä voi olla pelottava katse, mutta kultainen sydän, Lh sanoi.
-Viisaasti sanottu, poika sanoi. Lh käveli tytön luokse x3-ilme kasvoillaan. Pitkä tyttö katsoi häntä pitkään.
-Miksi..? Hän muistuttaa aivan Rh:ta, tyttö sanoi mielessään.
-Mitä haluat? hän kysyi.
-Tietää missä on opettajainhuone, Lh vastasi. Pitkä tyttö alkoi opastamaan heitä opettajainhuoneen luokse.
-Tässä, pitkä tyttö sanoi ja lähti pois.
-Odota! Mikä nimesi on? Lh kysyi. Pitkä tyttö pysähtyi ja kääntymättä taakseen hän vastasi Lh:lle:
-On kohteliasta esitellä ensin itsensä, mutta olen Chiaki, "hauska" tavata, hän sanoi. Lh oli hetken hiljaa.
-Yo Chiaki! Minun nimeni on Lh, Lh esitteli. Chiaki kääntyi katsomaan Lh:ta.
-Lh? hän kysyi ja katseli Lh:ta vihreillä silmillään. Lh nyökkäsi.
-Muistaakohan hän vielä minut? Ainakin hänellä on samanlaiset ponihännät, kuin minulla silloin monta vuotta sitten. Tuskin muistaa, ei hän edes reagoinut, kun kerroin hänelle nimeni, Chiaki mietti itsekseen.
-Ihan miten vaan, oli hauksa tavata, Chiaki sanoi ja nosti kätensä tervehdykseksi ja lähti pois. Lh käännähti tytön ja pojan puoleen.
-Ennenkuin menette opettajainhuoneeseen, kertoisitteko nimenne? Lh kysyi. Molemmat nyökkäsivät.
-Olen Crystal, tyttö sanoi.
-Minä taas olen Darkkis, poika sanoi. Lh hymyili molemmille.
-Koulu loppuu kohta, kävelläänkö yhdessä kotiin. Darkkis ja Crystal nyökkäsivät ja menivät opettajainhuoneeseen. Kun he olivat hävinneet, Lh tunsi inhottavan kivun päässään. Hän lyyhistyi maahan pidelleen päätänsä ja yhtäkkiä hän kuuli tutun äänen, Lucarion äänen.
-Lh, meidän pitää tavata, ääni sanoi ja kipu kaikkosi. Lh avasi silmänsä, nousi ja mietti hetken miksi Lucario oli ilmestynyt hänelle.
Lopulta Crystal ja Darkkis ilmestyivät opettajainhuoneesta.
-Miksi te menitte opettajainhuoneeseen? Lh kysyi.
-Kaikkien kuudesluokkalaisten tuli ilmoittautua, Crystal vastasi. Lh nyökkäsi vastaukseksi ja kolmikko lähti kävelemään kohti kotia. Lh oli onnellinen, että oli saanut näin nopeasti uusia kavereita. Kun he olivat lähikaupan kohdalla kuului kauhea karjaisu.
-Mi-mikä se oli!? Darkkis huusi. Lh katsoi eteensä ja hänen pahimmat pelkonsa tulivat toteen: Digimon oli hänen edessään, eikä hänellä ollut voimaa voittaa sitä. Sitten Lh huomasi hahmon joka juoksi häntä kohti.
-Koppi! Lucario huusi ja heitti kaksi pinkkiä korttia kohti Lh:ta. Lh katsoi Lucariota hetken.
-Käytä nyt niitä kortteja, pölvästi! Lucario huusi.
-Joojoo, Lh huusi. Crystal ja Darkkis katsoivat hämmentyneenä Lh:ta, he eivät voineet nähdä Lucariota, joten vaikutti, että Lh huutaisi itsekseen.
-Pysykää takanani, Lh sanoi ja hyppäsi. Tätä voimaa hän oli kaivannut. Hän teki joukon erilaisia liikkeitä pinkkien korttien kanssa ja lopulta hän huusi:
-Card Slash! Evolution! Lh:n keho alkoi loistamaan pinkkiä valoa. Valo oli niin kirkas, että Darkkis ja Crystal joutuivat sulkemaan silmänsä. Valo hälveni ja he avasivat silmänsä.
-Haarniskoitu Lh!? Darkkis huusi ihmeissään ja Lucario facepalmasi.
-Darkkis-kun, tämä ei ole haarniska vaan Digimonien dataa, jotka kietoutuvat ympärilleni haarniskan muodossa, Lh selitti "viisaasti".
-Ahaa.. En tajunnut sanaakaan ja miksi kutsut minua japanilaisittain? Darkkis kysyi.
-Ehkä minusta vain tuntui siltä, Lh sanoi hymyillen ja lähti juoksuun.
-Icedramon, helppo nakki, Lh sanoi ja hyppäsi.
-Aura Kick! Lh huusi ja potkaisi Icedramonia jalallaan, joka näytti olevan sinisessä tulessa. Icedramon katsoi itku silmässä Lh:ta ja murisi hiljaa. Yhtäkkiä Icedramon pamautti häntänsä katuun yrittäen osua Lh:seen, mutta Lh ehti väistää.
-Kiva jälki, Lh sanoi ja potkaisi Icedramonia uudelleen Aura Kickillä.
-Lopetetaan pel-, Lh ehti sanoa, mutta Icedramon oli jäädyttänyt hänet kaupan oveen kiinni jäätävällä henkäyksellään. Hän ei voinut tehdä mitään. Crystal ja Darkkis olivat hetken hiljaa.
-Lh, älä luovuta! Crystal huusi.
-Lh, olet pelle, jos häviät tuolla jääpellelle! Darkkis huusi nauraen. Crystalin ja Darkkiksen kannustuksen saivat hänet hymyilemään.
-Lh, perhana, muista, että olet Aura- ja Fire-tyyppiä! Lucario huusi raivoissaan.
-Aivan, tuli sulattaa jään, Lh ajatteli ja yhtäkkiä jää alkoi sulamaan.
-Jee, se toimii! Lh huusi innoissaan, mutta liian aikaisin, Icedramon paiskasi hänet katuun hännällään. Lh nousi vaivalloisesti pystyyn ja hyppäsi.
-Aura Flame! hän huusi ja teki valtavan pallon, joka oli tehty sinisestä tulestä ja lähetti sen kohti Icedramonia. Icedramon oli liian hidas väistämään, tämä olisi varmasti hänen loppunsa, ja niin se olikin Icedramon muuttui pieniksi datapaloiksi, jotka Lh:n kortit keräsivät puoleensa, aivan kuten mangeetit nauloja.
-Mi-Mitä tuo oli, Lh? Darkkis ja Crystal kysyivät samaan aikaan. Yhtäkkiä he näkivät Lh:n takana hahmon, Lucarion.
-Mi-Mikä tuo o-on? he kysyivät samaan aikaan pelästyneinä. Lh ja Lucario katsahtivat toisiinsa.
-He näkevät sinut, Lucario, Lh sanoi. Lucario nyökkäsi.
-He ovat siis Cardianeja, aivan kuten sinä, Lucario sanoi ja Lh nyökkäsi.
-Cardianeja? Crystal kysyi. Lh nyökkäsi ja lupasi selittää myöhemmin heille mitä Lucario ja Lh tarkoittivat. Crystalin ja Darkkiksen piti vain pitää tämä salaisuutena, ja vaikka he kertoisivatkin, ei kukaan heitä uskoisi. Chiaki tuijotti nelikkoa katolla.
-Siis Lh on kuin onkin Cardian, Chiaki sanoi itsekseen. Charizard hänen vieressään nyökkäsi hiljaa.
Lh pomppasi sängylleen, hän oli aivan poikki. Tämä muistutti häntä Mazista ja Ekusta. Hän koitti hymyillä, muttei pystynyt.
-Sinä siis tulitkin takaisin Lucario, Lh sanoi.
-Huijari, Lh sanoi hiljaa ja naurahti. Lopulta hän sulki silmänsä ja nukahti.

Vierähti noin viikko Digimonin ilmestymisestä.
-LH, TUU AVAA OVI! kuului pojan ääni ulkoa.
-Darkkis, mitä, jos Lh on nukkumassa? kuului tytön ääni ulkoa.
-Nyt vai? Kello on kaksitoista, Darkkis sanoi. Lh painoi tyynynsä vasten korviansa.
-ÄÄÄÄÄÄÄÄLHOOOOOOOOOOOOO! Darkkis huusi xD-ilme kasvoillaan. Sitten Lh hyppäsi sängyltänsä ja meni avaamaan ikkunan. Hän katsoi Crystalia ja Darkkista hetken ja meni hakemaan jotain huoneestaan.
-Darkkis, Lh ei vaikuttanut iloiselta, pikemminkin vihaiselta, Crystal sanoi.
-Höpöhö-, Darkkis ehti sanoa, kunnes Lh alkoi heittämään heitä kohti laseja.
-PERHANA, EI KUNNIALLISTA IHMISTÄ SAA HERÄTTÄÄ NÄIN AIKAISIN! hän huusi.
-Lh, lopeta! Darkkis huusi ja hänen toiveensa toteutui, kun Lh:lta loppui lasit. Hän huokaisi.
-No, tulkaa sisään, hän sanoi ja Crystal ja Darkkis menivät sisään. He katsoivat Lh:ta ihmeissään, hänellä oli vielä yöpuku päällä. Hän meni vaihtamaan sen.
-No, mitä asiaa teillä oli? hän kysyi -w- -ilme kasvoillaan. Darkkis katsoi hermostuneesti maahan ja nosti sitten katseensa Lh:seen, hänellä oli vieläkin -w- -ilme ja se oli Darkkiksen mielestä erittäin ärsyttävän näköinen.
-Niin, lupasit kertoa meille Cardianeista ja pyyhi tuo typerä ilme kasvoiltasi, Darkkis huomautti.
-Etkö pidä siitä? Oletko katsonut Lucky Staria? Lh kysyi. Oli hänen tapaistaan takertua asian epäoleellisempaan kohtaan.
-En, mut-, Darkkis ehti sanoa, kunnes huomasi Crystalin ja Lh:n kauhistuneet ilmeet.
-Se oli Konata Izumin ilme, Lh sanoi.
-Lh! Minua ei kiinnosta Lucky Starit, kerro nyt mikä on Cardian! Darkkis huusi. Huuto muistutti häntä Mazista.
-Lh, älä aina takerru epäoleellisimpaan kohtaan! Mazi huusi. Lh virnisti.
-Ah, Mazi, älä nyt ole tuollainen, Ekku sanoi kääntymättä heihin, sillä hän katsoi yaoita.
-Mitä katsot? Lh kysyi ja katsoi kuvaruutuun.
-Lh, perhana, älä häiritse muita! Mazi huusi ja veti häntä hiuksista. Samassa kaikki kolme alkoivat nauraa.
-Cardian, vai? Lh sanoi ja Darkkis nyökkäsi.
-Cardian, eli Card Guardian on suojilia, joka suojelee ketä ja mitä tahansa. Jokainen Cardian saa kumppanikseen Pokémonin hengen, joka päättää milloin voit käyttää korttiesi voimaa, ja milloin taas et. Korteissa on sen sijaan Digimonien dataa. Korteissa on kolme voimatasoa, ehkä jopa lisää, en ole varma, mutta tunnetut ovat Champion, Ultimate ja Mega. Champion-tasossa Digimonien data kietoutuu ihmisen ympärille haarniskan muodossa, mutta Ultimate ja Mega muodossa, Digimonien data kehittää uuden kehon, jota voitte itse ohjata, mutta se ei silti ole oma kehonne. Kun saatte Cardian voimanne, teistä tulee paljon nopeampia ja vahvempia ja pystytte hallitsemaan kahta luonnonvoimaa, minä hallitsen auraa ja tulta, mutta älkää luulko, että elämänne jotenkin paranisi, kun saatte Cardian voimanne. Voimista on myös haittaa, sillä saatte samalla demon-form viruksen itseenne, se aktivoituu, kun suututte tarpeeksi, se vie elämänvoimaanne, mutta kymmenkertaistaa voimanne, mutta se on vaikeaa ohjata omaa kehoaan, etenkin minulle, se on mahdotonta silloin. Niin, ja vielä korteista. Luonteenne määrää korttienne värit, omani on pinkki, iloisen luonteeni takia, Lh kertoi. Crystal ja Darkkis olivat hetken hiljaa.
-Se siis tarkoittaa, että voimme jopa kuolla? Crystal kysyi ja Lh nyökkäsi.
-Lh, on vielä yksi juttu, Lucario sanoi ilmestyen tyhjästä. Hän katsahti Lucarioon.
-Te taistelette nyt maapallon puolesta, sillä Kagehoshimon, eli voimakkain kaikista virus-Digimoneista, haluaa tuhota maapallon ja hänellä on apunaan monen monta Digimonia, Lucario sanoi. Crystal ja Darkkis katsoivat maahan.
-Älkää nyt välittäkö tuollaisista pikkuasioista, Lh sanoi ja nauroi. Lucario katsoi häntä epäileväisenä.
-Mennään ulos! Lh sanoi ja kolmikko lähti.
Ulkona oli kaunis sää. Aurinko paistoi, muttei ollut liian kuuma. Lh:n vaaleat hiukset hehkuivat auringonvalossa. He menivät kaupungin huipulle, sieltä näki kaiken. Yhtäkkiä heille kaikille tuli kylmä. Aurinko oli peittynyt ja yhtäkkiä taivaalta ilmestyi valtava lohikäärme ja se hyökkäsi kolmikon kimppuun. He ehtivät väistää lohikäärmeen hyökkäyksen. Lh otti kaksi pinkkiä korttiansa esiin. Samassa vaaleanpunainen valo sokaisi kaikki.
-Haluat siis taistella? Lh kysyi.
-Sinusta ei ole vastusta minulle! Lh huusi ja lähti juoksemaan kohti mustaa lohikäärmettä, mutta lohikäärme vain virnisti ja heitti Lh:n pois hännällään. Hän nousi ylös vaivalloisesti.
-En koskaan ole hävinnyt näin helposti, Lh sanoi ajatuksissaan.
-Lh, tarvitset treenausta, Lucario sanoi, facepalmaten samalla.
-Mitä me nyt teemme? Crystal kysyi. Yhtäkkiä Lucario ja Lh tajusivat, että mitään ei ollut tehtävissä, ellei sitten.. Ellei sitten Darkkis ja Crystal saisivat voimiaan juuri nyt, mutta siinä olisi aika pieni mahdollisuus, mutta silti.. Heidän oli pakko yrittää! Musta lohikäärme hyökkäsi Crystalia kohti.
-Käytä voimaasi! Lh huusi niin kovaa kuin ikinä pystyi. Crystal ei aivan tajunnut, mitä hän tarkoitti, mutta silti hän yritti saada kaiken voimansa käsien alueelle ja sitten hän nosti kätensä ja aivan kuin tyhjästä Crystalin eteen ilmestyi valtava jääkilpi. Mustan lohikäärmeen eli Blackdoramonin häntä ei läpäisytkään sitä. Yhtäkkiä sininen hahmo alkoi kävellä kohti Crystalia, hahmo muistutti pantteria. Hahmon sininen valo lähti hahmosta kohti Crystalia ja se muuttui kahdeksi siniseksi kortiksi. Crystal muisteli, miten Lh oli käyttänyt korttejansa ja yritti matkia hänen liikkeitänsä.
-Card Slash! Evolution! Crystal huusi. Digimonien data kietoutui Crystalin ylle kauniin siniseksi haarniskaksi.
-Siniset kortit, aivan kuten Mazilla ja Ekulla.., Lh ajatteli. Yhtäkkiä Crystalin käteen ilmestyi valtava miekka. Äsken sinisenä hohtanut hahmo käveli rauhallisesti Crystalin viereen. Hahmo oli Suicune, legendaarinen Pokémon, jolla oli kyky puhdistaa likaiset vedet. Suicunella oli ruusunpunaiset silmät, vaikka ne olivatkin punaiset, ei Suicune silti vaikuttanut ilkeältä. Suicune katsahti Crystaliin.
-Voita se, Suicune sanoi.
-Crystal, sen heikko kohta on sen pää! Lh huusi. Darkkis katsoi Crystalia kateellisena, hänkin olisi halunnut jo Cardian voimansa. Crystal katsahti Darkkikseen ja näytti kieltä. Sitten hän hyppäsi ja yritti tähdätä päähän. Hän nosti miekkansa, mutta Blackdoramon ehti laittaa häntänsä tielle. Hän pomppasi hännän päälle ja sitten hyppäsi selkään, josta matka jatkui aina päähän saakka. Sitten hän hyppäsi, nosti miekkansa ja painoi sen kovaa alas. Blackdoramon ei ehtinyt suojautua, mutta yksi hyökkäys ei siihen riittänyt. Blackdoramon murisi hiljaa. Sen suomut kiiltelivät hieman. Sitten se hyökkäsi, mutta ei onnistunut hyökkäyksessään, sillä Crystal teki uudelleen jääsuojan. Blackdoramonin häntä jäätyi siihen kiinni, tätä Crystal oli suunnitellutkin.
-Ice Arrow! Crystal huusi ja valtava määrä jäisiä nuolia osui Blackdoramonin päähän. Se karjaisi kivusta ja muuttui sitten dataksi, joka kerääntyi Crystalin kortteihin. Suicune hymyili Crystalille ja hän hymyili takaisin. Kolmikko lähti koteihinsa, ja kotimatkalla Crystal ja Lh puhuivat Lucky Starista, Darkkis oli hiljaa ja Lucario voivotteli Lh:n osaamattomuutta. Sitten Lucario katsoi Suicuneen.
-Aivan kuin olisin nähnyt sinut ennenkin, hän sanoi.
-Silloin, kun olin vielä Riolu, silloin, kun olin vielä Rh:n kanssa, hän jatkoi.
-Olet varmaan erehtynyt, Suicune sanoi hiljaa. Lh katsoi Lucarioon.
-KUKA ON RH JA MIKSI SE ON VARASTANUT MUN NIMEN? Lh kysyi huutaen.
-Hän, ei se, Lucario sanoi ja oli koko loppumatkan hiljaa. Lh:ta häiritsi se, ettei hänelle kerrottu mitään.

Hieno tarina! OwO Repesin tossa toisessa osassa XD Hienosti selitetty kaikki jutut OwO En malta odottaa seuraavaa osaa!

Oli keskipäivä. Vaikka syksy oli alkamaisillaan aurinko porotti edelleen lämpimästi. Linnut lensivät sinne tänne. Taivaalla ei ollut yhtään pilvenhattaraa.
-Kaunis sää, Chiaki sanoi itsekseen. Hän huomasi takanansa Lh:n, Crystalin ja Darkkiksen.
-Jaa, nuo kakarat, taidan mennä sisälle, Chiaki ajatteli ja lähti kävelemään kohti koulua, kunnes pysähtyi.
-Miten? Chiaki kysyi itseltään ja kääntyi. Hän näki Suicunen Crystalin vieressä ja Lucarion Lh:n takana. Lucario kääntyi katsomaan Chiakia ja huomasi, että Chiaki tuijotti häntä.
-Näkeekö hän minut? Lucario mietti. Sitten hän huomasi Chiakin vierellä Charizardin hahmon.
-Onko se..? Kyllä, se on sama Charizard, kuin 10 vuotta sitten! hän jatkoi mielessään. Sitten hän kääntyi katsomaan Chiakia.
-Sittenhän tuo on se pikkutyttö, jonka Rh halusi ottaa silloin mukaansa! hän jatkoi.
-Ri..o..lu, Chiaki sanoi niin hiljaa, että vain Lucario kuuli hänen äänensä.
-Olet mahdottoman söpö! Chiaki sanoi ja silitti Riolua.
-Kuulitkos Riolu, en ole ainoa, jonka mielestä olet söpö, Rh sanoi ja venytti Riolun poskea. Riolu nyökkäsi ja hymyili. Muistot tulvivat Lucarion mieleen. Hän käänsi katseensa Lh:seen.
-Tunteekohan Chiaki Lh:n ennestään? Lucario mietti. Sitten hän muisti.
-Chiaki! Lh huusi.
-L-, Chiaki ehti sanoa, mutta Rh paiskasi Lh:n seinää vasten.
-Alat ärsyttää minua, Rh sanoi.
-Sitä samaa, Lh sanoi ja nosti päänsä. Hänen iiriksensä olivat verenpunaiset, täynnä vihaa.
-Mitä? Demoni..? Rh ihmetteli ja sitten Lh potkaisi niin kovaa kuin pystyi ja Rh lensi muutamien metrien päähän.
-Oletko Cardian? Rh kysyi.
-Cardian? Mikä on Cardian, Lh kysyi.
-Ei minun tarvitse selittää, et kuitenkaan ymmärtäisi, Rh sanoi ja nauroi.
-Välitätkö sinä vain iästä? Saatan olla nuori, mutta voin silti ymmärtää! Lh huusi ja Rh naurahti.
-Kuinka vanha sinä olet? hän kysyi. Lh katsoi hetken poispäin.
-Olen 4-vuotias, hän sanoi hiljaa.
-Minä olen 14-vuotias, Rh sanoi.
-Ikä on pelkkiä numeroita, Riolu sanoi.
-No jaa, olet oikeassa. Mutta sinä jäät tänne 4-vuotias pikkulapsi, me menemme paikkaan, jonne sinä et koskaan pääse, Rh sanoi ilkeillen.
-Nimeni on Lh ja mihin ihmeen paikkaan? Lh kysyi.
-Digimaailmaan, pikku-Lh, Digimaailmaan, Rh sanoi. Lh katsoi Chiakiin.
-Älä huoli Lh, palaan kyllä, hän sanoi. Lh huokaisi ja nyökkäsi. Hän päätti jättää asiat näin. Pian hän meni toisen ystävänsä luo leikkimään. Toinen ystävä oli sinihiuksinen ujo tyttö. Hänen nimensä oli Maziger. Rh, Riolu ja Chiaki lähtivät.
-Hänessä oli outoa auraa, voimakkaampaa kuin normaalin lapsen, Rh sanoi ja puristi kätensä nyrkkiin. Lucario pudisti päätään. Hän katsoi vielä kerran Chiakia ja kääntyi lopulta Lh:n puoleen.
-Darkkis saa olla ensimmäinen uhrini, eihän hänellä ole henkeäkään, jonka avulla hän voisi taistella, Chiaki mietti ja meni sisälle.
-On niin lämmin! Harmi, että kohta tulee kylmä syksy, Lh sanoi.
-Tule Lh, haluamme esitellä luokkamme sinulle, Darkkis sanoi ja lähti juoksemaan Crystal ja Lh perässään.
Crystal ja Darkkis olivat esitelleet kaikki muut paitsi luokan älykkäimmän, Wm:män.
-Ja tässä on Wm, Darkkis sanoi. Wm nosti päätänsä katsoakseen ketkä häiritsivät häntä. Lh katsoi häntä silmiin.
-Hänellä on pelottavat silmät, mutta.. kuten sanoin ei silmät määritä ihmistä, hän mietti.
-Hauska tavata, Wm sanoi ja ojensi kätensä kätelläkseen. Lh kätteli Wm:mää, hän ei ollut tottunut kättelemään ketään. Lh huomasi Wm:män katsovat Lucariota.
-Näkeekö hän Lucarion? Lh mietti.
-Luokallanne on ihmeen paljon väkeä, hän sanoi.
-Ja lisää tulee, luokallemme tulee eräs Kaze, Darkkis sanoi.
-Eikö luokallanne ole tarpeeksi ihmisiä? Lh sanoi hiljaa. Välitunti oli loppumaisillaan ja hän kiirehti omaan luokkaansa.
Darkkiksella, Crystalilla, Wm:llä ja tietysti koko muulla luokalla alkoi matikan tunti. Darkkiksen mielestä matikka oli tylsää. Hän repäisi vihostaan palan ja taiteili siitä lennokin. Sitten hän heitti, sen mutta sitten se osuikin opettajaan, joka löysi syyllisen välittömästi. Darkkis jäi jälki-istuntoon. Välillä hänestä tuntui, että kaikki olivat häntä vastaan. Henget, opettaja, matikka, aivan kaikki! Hänelle se oli aivan sama, eihän hänellä ollut muutakaan tekemistä, paitsi tietysti pelata Okamia Ps2:sella. Hän huokaisi. Lopulta luokka tyhjeni ja jälki-istunto laitettiin täytäntöön.
-Miksei Darkkis tule? Lh kysyi.
-Hän joutui jälki-istuntoon paperilennokkien lennättämisestä, Crystal kertoi. Lh naurahti ja kaksikko lähti yhdessä kotiin.
-Sopii minulle, Chiaki mietti ja meni odottamaan oven viereen.
Minuutit menivät hitaasti kuin etana. Yhtäkkiä luokan ovi aukesi.
-Ai, Chiaki, odotatko Darkkista? opettaja kysyi ja Chiaki nyökkäsi.
-Voisitko valvoa, että Darkkis on luokassa niin kauan, että kello on tasan neljä, hän on nimittäin jälki-istunnossa, opettaja pyysi. Chiaki nyökkäsi ja astui luokkaan.
-Chiaki? Darkkis ihmetteli.
-Valvon sinua neljään saakka, siis, jos kestät siihen saakka, Chiaki sanoi ja hymyili ilkeästi. Hän otti kaksi mustaa korttia esiin.
-O-o-olet Cardian? Darkkis ihmetteli.
-Niin, niinhän minä taidan olla, Chiaki sanoi. Darkkis nousi tuoliltansa ja käveli muutaman askeleen taaksepäin. Kortit muuttuivat kahdeksi miekaksi jotka syttyivät palamaan. Chiaki hyppäsi ja osui miltei Darkkikseen, mutta hän ehti juuri ja juuri väistää.
-Mitä sinä teet!? Darkkis huusi.
-Enpä mitään ihmeellistä, kunhan vain testaan sinua, Chiaki sanoi ja hyökkäsi uudestaan, tällä kertaa Darkkis ei ehtinyt kunnolla väistää ja hänen poskeensa tuli viilto.
-Voi hellanjestas, eikö pikkuinen osaa taistella, Chiaki sanoi nauraen.
-Ole jo hiljaa! Darkkis huusi. Yhtäkkiä turkoosina loistava tiikerin näköinen olento hyppäsi ikkunasta Darkkiksen viereen. Turkoosi valo poistui hahmosta, muuttuen pallon muotoon, joista tuli lopulta kaksi korttia.
-Olen siis.. Cardian, oikeasti! Darkkis ajatteli innoissaan. Tiikeri eli Raikou katsoi Darkkista, hän vaistosi, ettö pojasta tulisi vielä vahva.
-No Chiaki, miten suu nyt laitetaan? Darkkis sanoi ilkikurisesti.
-Mieti sitä! Chiaki huusi ja muutti miekat takaisin korteiksi. Darkkis oli valmiina.
-Card Slash! Evolution! kajahti molempien suista täysin samaan aikaan. Samassa luokka täyttyi mustasta ja turkoosista valosta.