Bii El El El the extreme wersion.

Syyskuun ensinmäinen päivä.

Chapter one: Ihailija.

____________________________


"Mitä... Ihmettä?" Pulpettilleni oli ilmestynyt lounasrasia. "Keneltä se on?" Paras ystäväni kysyi katsoen pulpetilleni ilmestynyttä lounas rasiaa. "Ihailialta. Niin siinä lukee." Sanoin ja näytin pientä korttia. "Kuka olisikaan uskonut, että sinulla on ihailia! Hyvä tuuri sinulla, tänäänhän unohdit ottaa lounaasi mukaan, Kaer?" "Tosiaankin... Hyvä tuuri." Kaer sanoi mietteliäänä. Tunti alkoi.



Kello 12 luonasaika.


"Noniin Kaer avaa jo lounaasi!!"Kaerin paras kaveri hoputti ihan innoissaan. "Micke. Olet ihan kikseissä, se on vain pelkkä lounas" Kear sanoi. "Tiedän tiedän, mutta kun se on Ihailialtasi"Micke inti vastaan. "Juujuu avataan avataan. Olet vain kateellinen kun et itse omaa Ihailiaa..." Kaer sanoi ja avasi kankaaseen käärityn lounas boksin. Sisällä oli valkoista riisiä jonka keskellä oli punainen sydän. "Ei muuta?" Micke sanoi pettyneesti. "No, eläähän tälläkin." Kaer sanoi ja aloitti syömään.


Kello 16.00


"Nähdään huomenna Micke!" Kaer sanoi ja lähti kotiin.


Kello 17.00


"Kaer? Meillä menee puoleen yöhön, ota kaapista ruokaa itsellesi ja mene ajoissa nukkumaan." Hänen äitinsä sanoi hänelle puhelimessa.


Kello 20.30 puhelin soi.


"Kaer puhelimessa."
"Hei Kaer. Piditkö lounaastasi?" Säröinen ääni sanoi linjan toisessa päädyssä.
"Pidin. Sinultako se oli?"
"Kyllä. Toimithan lapun mukaan?"
"Toimin. Jätin pulpettiini sen lounasrasian."
"Hyvä. Kaer..."
"Niin? Kuka olet?"
"Murhaajasi."
"Murhaajani..."
"Se riisi mitä söit, ei ollut riisiä. Ne olivat matoja, jotka villiintyvät päästyään ihmiskehoon. Kuudessa ja puolessa tunnissa ne ovat jo syöneet tiensä elintärkeitten elinten lähettyville. Et tunne tätä kipua, koska söit myös sen punaisen riisin. Se laittaa madot erittämään rahoittavaa hormoonia. Kuolet tämän puhelun päätettyä. "
"Vitsailet..."
"Hyvästi Kaer Minrer."
*Tuut tuut tuut...*

Puhelin tippui Kaerin kädestä. Hän nousi yläkertaan. "Outoja puhelin piloja nykyään..." Hän kaatui portaitten päähän. Madot olivat syöneet hänen sydämmensä. Madot jatkoivat syömistään. Veri valui portaita pitkin alas ulko-ovelle.

"Hyvästi Kaer Minrer." Tummaan mekkoon pukeutunut hahmo sanoi ja poistui puhelin kopista. Hän painoi nappia ja yksi pulpetti syttyi palamaan koulussa...

Extreeeeeeeeeem kaukana, mutta muuten ihan ok. Väliä ei tosin ihan noin paljoa pls.

Höhöö, aika jännä. Tätä haluan oikeasti lisää

E: Niin ja se että se on ihailija, ei ihailia...