Well....

”Mmmh...” Availin silmiäni varovasti, pääni tuntui lasilta.
Valonvälähdyksiä, joku valo vilkkui. Siristin silmiäni jotta valo ei sattuisi niin paljon. Ajatukseni olivat solmussa. Avasin silmäni. Huone missä olin, tai itseasiassa missä riipuin oli täynnä narkkareitten lempivaloa, sinistä valoa joka vilkkui.
”Mitä helvettiä...” Sanoin käheällä äänellä ja kurkkuni tuntui raastinraudalta jonka läpi oltaisiin tungettu matemaatiikan kirjoja.
Minua oli ilmeisesti käytetty... Tikkatauluna? Päättelin sen ympärillä olevista tikoista ja siitä yhdestä tikasta joka roikkui hihastani. Luulen, että henkilö joka oli laittanut minut nippusiteillä tähän seinään kiinni on perfektionisti, koska ympärilläni on valkoista katkoviivaa ja huomaan, että minut on aseteltu tähän vinoasentoon. Päätelmiäni vahvistivat myös se, että lavuaarissa oli vatupassi.
Seinä mihin minut oli kiinnitetty oli kaakeliseinä, kylmä ja paskainen. Edessä oli rikkinäinen peili, jonka ympärillä oli... vaaleanpunaisia kukkia ja pari peace merkkiä.
Ahaa, olen siis vihdoin ja viimein voittanut menolipun helvettiin...Tai narkkarin unelma paikkaan...
Viistoon minusta oli lääkekaappi josta toinen ovi oli tippumaisillaan irti, saranat natisivat hieman.
Peilasin itseäni paskaisen peilin kautta, näytin omistavan vielä kaikki raajat.
Valot sammuivat.
”Vittu.” Kirosin. Etäisesti aloin kuulla meteliä, joka vain voimistui ja voimistui.
Sitten kaikki räjähti.