Jospa maailmamme koostuukin salmiakin makuisista ruusuista...

Rakastan tätä kaupunkia, rakastan rakastan rakastan rakastan! Rakastan sen jokaista osaa, eniten sen kanaaleja. Joka päivä rakastamassani kaupungissa tapahtui aina jotain uutta. Aina joka päivä uuden kuolleen ihmisen hauta-arkku lipuu kanaalia pitkin kohti avomerta. Aina kun joku kuoli niin tapahtui. Rakastin sitä niin paljon, että saatoin käyttää kaikki yöni kaupungin läheisillä ruusupelloilla keräämässä ruusuja, jotta voisin päivällä heitellä ruusun lehtiä sillan alta lipuvien hauta-arkkujen päälle.


"Et koskaan nuku." Lilian huomautti minulle kun kävelimme kadulla. Hän käveli epänormaalisti, minä kävelin normaalisti käsilläni.
"Miksi pitäisi nukkua." Sanoin hänelle samalla kun kävelin käsilläni samaan tahtiin kuin hän.
"Etkö väsy." Hän kysyi ja laittoi ruusun hiuksiinsa.
"Mitä sekin on." Pelasin hänen kanssaan.
"Älä viitsi."
"Mitä."
Hän kaatoi minut kanaaliin, kuitenkin jatkoin veden päällä kävelyäni.
Lilian nauroi. Virnistin hänelle. Hän laski ruusu korinsa kanaalin reunalle ja hyppäsi kanaaliin.

"Epäreilua!" Hän huudahti noustessaan pintaan. Nauroin ja nousin jaloilleni.
"En tiennytkään, että tahdot uimaan." Piikittelin ja kyykistyin hänen viereensä.
"Auta minut pois täältä."
"En."
"Homo."
"Mistä tiesit."
"Auttaisit nyt."
"Tiedät mitä se maksaa."
"No hyvä on."

Nostin hänet, hän oli kokonaan märkä.
"LemLes... Et tee sitä mitä ajattelen nyt..." Lilian kielsi minua. Nuolaisin huuliani.
"Kerro minulle syy miksi en tekisi..." Vedin hänet lähelleni ja painoin hänet itseäni vasten.
"LemLes..."
"On nimeni."
"Nosta minut reunalle."
"Maailmanko?"
"Ihan vaan pois täältä vedestä."
"No jos niin haluat." Nostin Lilianin pois vedestä ja hän jatkoi kävelyään kadulla. Itse kävelin käsilläni vettä pitkin.

"LemLes..." Hän kutsui minua.
"Niin." Vastasin.
"Ei mitään." Hän sanoi ja lähti juoksemaan heittäen ruusu korinsa taakseen.
Lähdin juoksemaan hänen peräänsä.

"LemLes katso!" Hän huudahti minun saavuttaessani hänet. Katsoin. Putous joka päätti kuolevaisten matkan. Rakastin sitä näkyä.
"LemLes..." Lilian kiepsahti kaulaani ja kaatoi minut maahan. "Tee minulle palvelus." Hän pyysi minulta.
"Aivan mitä vain rakkaani." Vastasin hänelle.
Hän sulki silmäni, nopeasti mutta voimalla hän puhkoi silmäni.
"Nyt voit vain rakastaa minua..."Hän sanoi tärisevällä äänellä ja suuteli minua.
"Huulesi maistuvat ihan salmiakilta..." Lilian sanoi minulle ja vastasin hänelle "Omasi maistuvat ruusuilta..."