"Arshie, Arshie, Arshie, Miksi et tullut? Miksi et tullut? " Tyttö sanoi ja joka sanan kohdallaan hän heilautti päätä puolelta toiselle. "Cherylin... Mikä sinut tänne tuo..." Arshieksi nimitetty poika sanoi ja nousi pois keinusta. Tyttö seisoi kukkulan päällä ja aurinko laski hänen takanaan. "Arshie, Arshie, Arshie, miksi..." Cherylin otti hitaita askeleita kohti Arshieta. "Ei... EI SE OLE MINUN VIKANI, ETTÄ JOUDUIT HOITOON!!" Arshie huusi ja heilautti kättään, selvä merkki, älä tule lähemmäksi kehokielellä. On totta, että soitin sinne... Mutta ei hän voi ajatuksia lukea... Cherylin tuli vain lähemmäksi. Hän painautui kiinni Archiehin. "Olet ainoa jäljellä oleva kaveri porukastamme... Sen täytyi olla sinä..." Hän kuiskasi Arshien korvaan. "Miten niin... Ainoa?" Arshie nielaisi. "Ainoa." Hän näki Cherylinin huulilta muodostuvan loput sanat, tapoin heidät. Arshie töynsi Cherylinin pois sylistään. Cherylin nauroi maassa. "Miksi naurat..." Arshie kysyi. "Koska teit juuri elämäsi suurimman virheen." "Virheen?" "Niin juuri. Näkemisiin Arshie." Cherylin sanoi hymyillen ja pyyhki pölyjä mekostaan, hän lähti. Arshie huokaisi ja nojasi puuta vasten. Jäin henkiin... Cherylin nousi bussiin ja painoi nappia. Puistossa räjähti yksi poika. Verta satoi pikkulasten päälle jotka keinuivat keinussa...