"Nähdään taas huomenna!" Tyttöystäväni sanoi minulle kun erkanemimme metro asemalla erisuuntiin. Halimme ja suutelimme vielä hetken. Lähdimme sitten omille teillemme. Ei, me emme näe huomenna. Mieleni teki sanoa, mutta miksi pilaisin kaiken nyt kun olin lähellä tavoitteitani. Menin metroon ja istuiduin penkille rennosti, kaivoin läppärini esiin. Tulisin istumaan päätepysäkille asti. Tein koneellani randomeja asioita. Pitäisi vain odottaa ja antaa ajan kulua.
Tiesin sen, että "rakas" "tyttöystäväni" "rakastaa" "minua" "suuresti". Hän pettää minua muutamien jätkien kanssa, sellainen huora. Otin nenäliinan ja pyyhin huuleni siihen, liinaan jäi hieman sinertävä jälki. Pian se saamaton huora kuolee... Pian kuolee paljon ihmisiä. Myrkky leviää epidemian omaisesti kaikkiin paitsi minuun. Hymyilin tyytyväisesti ja laitoin läppärini laukkuuni. Eteeni tuli istumaan nainen nahkatakissa. Olimme kahden vaunussa. "Luulet olevasi nerokin, kuka tahansa pääsee jäljillesi tästä epidemiastasi." Yllätyin ja se näkyi naamastani. Hänen takkinsa kaulus peitti hänen suunsa. "Olisi tyhmää jos metroja kuunneltaisiin, mutta sen takia täällä on vain kamera valvonta." Ahaa, tajusin sen, nyt hänen puhettaan ei voitaisi lukea, itse olin kameraan päin selin. "Kuka-" Olin kysymässä mutta nainen keskeytti. "Saat kaikki vastaukset heti kun tulet puolellemme." Hän ojensi kätensä. Tartuin siihen empimättä. "Se joka olit ennen, se henkilö on kuollut, nyt olet XeCras. Se olkoon nimesi tästä päivästä lähtien."
//Kun ihminen kirjottaa randomia bullshittiä niin ihminen kirjoittaa randomia bullshittiä//