Lasi Sydän~

"Isoveli! Isoveli!" Pieni tyttö huusi juostessaan kartanon käytävällä. "Hopsan!" Tytön isoveli koppasi hänet ja pyöritteli häntä pari kertaa ilmassa ympäri laskien hänet sitten maahan. "Rosemary, tiedät että, ettet saisi juosta käytävillä." Hänen veljensä torui Rosemaryä lempeästi silittäen tämän poskea. "Tiedän, tiedän! Veli hyvä, haluan kysyä sinulta tosi tärkeän kysymyksen!" Rosemary levitti kätensä aivan auki. "Nääääääin tärkeän!" "Vai näinkö tärkeän?" Hänen veljensä kysyi ja levitti omatkin kätensä. Rosemary nauroi iloisesti veljensä kanssa. "No mikä se tärkeä kysymys sitten on?" Rosemary oli innoissaan. "Miksei minulla ole sydäntä?" Rosemary kysyi valoistasti hymyillen. Järkytys käväisi nopeasti hänen isoveljensä kasvoilla, hänen sisarensa ei kuitenkaan huomannut sitä. "Isoveli, Jack, sanoinko jotain väärin..." Rosemary näytti siltä, että purskahtaisi kohta itkemään. "Et sanonut." Hänen veljensä vastasi hänelle teennäisesti hymyillen. "Tietenkin sinulla on sydän, meillä kaikilla on." Jack selitti hänelle rauhallisesti. "Ovatko minun tunteenikin sydämmessäni?" Rosemary kysyi. No, lähdetään sitten leikkiin mukaan... Jack ajatteli ja vastasi: "Kyllä ovat." "Onko sydän punainen?" Rosemary jatkoi kyselyä, Jackia alkoi pikkuhiljaa ahdistamaan. Miksi 12 vuotias tyttö kyselee tälläisiä? "On." Jack vastasi jälleen tajuamatta vain ruokkineen tilannetta. "Miksi?" "Rosemary, olet liian nuori ymmärtääksesi, mutta näin yksinkertaistettuna sydämessä virtaa verta." "Olet maailman paras isoveli!" Rosemary kuiskasi Jackin korvaan kun hän halasi tätä. Iloinen 12 vuotias tyttö lähti säteillen elämän iloa.


Muutaman päivän päästä....

"Rosemary! Sulje silmäsi." Jack käskytti sisartaan. "Nyt voit avata silmäsi." "Veli kiitos! Tämä on aivan ihana!" Rosemary yritti halata Jackin hengiltä. Hänen veljensä oli antanut hänelle lasisen sydän riipuksen. "Ihanaa, että pidät siitä." Jack sanoi hieman vaisusti.





"Herra? Olemme kohta perillä." Eräs palvelija sanoi. "Ah, aivan." Jack totesi ja riuhtaisi katseensa irti sateen pieksemästä junan ikkunasta. Oli kulunut 8 vuotta siitä kun Jack oli viimeksi ollu Lontoossa. "Murehditko tuota Lasisydämmen tapausta Jack-rakas?" Hänen vaimonsa kysyi viitaten kädellään sanomalehteen, joka oli Jackin polvilla. "Voisimpa sanoakkin, että en murehdi." Hän avasi taitellun lehden ja näytti kuvaa missä oli tunnistamaton hahmo, jonka kaulassa oli lasinen sydän puolillaan verta. "Voi Jack, olet aivan liian väsynyt kun kuvittelet tuollaisia. Minun pitää nyt alkaa pitää sinua silmällä, ettet huku töihisi sisaresi häitten jälkeen!" Merci, hänen vaimonsa sanoi määrätietoisesti ja taitteli lehden kahtia. "Niin. Taidan olla vain väsynyt." Jack sanoi ja antoi katseensa lipua ulos junan ikkunasta Toivon, että olen väärässä ja väsynyt... Hän ajatteli ennenkuin nukahti.

Keskivertodiipadaapaa, ihan hienosti kirjoitettu mutta mitään ei tapahdu. Lisäksi petyin kun Hiartzia (hahahaha) ei mainittu lainkaan.