FABI The New Day`s Dawn

Kaikki agentti palvelut kuolivat pitkän historian ohjella, jopa FBI laukkautettiin. Elettiinhän nyt 4 vallankumouksen jälkeistä aikaa, Marchireanaa. Maailmassa vallitsi rauha jota oltiin tavoilteltu pitkän aikaa. Maailma oli lähestulkoon täydellinen, rikollisuutta ei enää ollut joten miksi pitää agentti palveluja?


Pariisi 10.10.3010 klo 10:13:10

Mustaan moottoripyörä pukuun pukeutunut nainen seisoi ostoskeskuksen edessä musta moottoripyörän kypärä jossa oli peilattu kypärän viisiiri.

Shanghai 10.10.3010 klo 13:10:13

Shanghailaisen teehuoneen edessä sama nainen.



”Sattumaa.”
”Ei ole.”
”Kuinka niin.” Äänen sävy oli neutraali.
”DNA paikantimet eivät löytäneet DNA jälkiä.”
”Oh, olet ottanut jo uudet lelusi käyttöön.”
Viinilasi paiskautui seinää vasten, toinen puhujista väisti.
”Älä nyt kiihdy. Tämä vain tarkoittaa sitä, että kilpajuoksumme alkaa taas. Sitähän sinä toivoit kuitenkin.” Hän sipaisi viinilasin paiskoneen poskea. Hän napsaisi kuitenkin toisen ranteesta kiinni, ennenkuin tämä kerkesi läpsäistä, todeten. ”Äläs nyt.” Hymyillen. Viinipullo lensi ovea kohden. Toinen huikkasi ovelta ”Älä tuhlaa viiniä, kuitenkin hukutat murheesi siihen pian, hyvinkin pian... Leiki nyt leluillasi.” Ovi painettiin kiinni hellävaraisesti. Neon värisestä seinäkellosta viisarit valahtivat osoittamaan 06.00.

”On aamu.” Tavaroiden paiskoja sanoi valahtaen lattialle, hän kohotti valkoviinipullon huulilleen ja alkoi juoda. Aamu alkoi pikkuhiljaa sarastaa, ensinmäiset säteet loivat pilvenpiirtäjä huoneistoon sairaalamaista valoa.

”Näytät tooooooooosi väsyneeltä Jack.” Ken totesi Jackille joka yritti peittää haukoitustaan.
”Taisi mennä vähän ”yötöiksi”, kun näytät kittaavaan kahvia noin aktiivisesti, yleensänhän juot teetä.” Ken piikitteli. ”Kun sinulla on niin kaunis tyttöystäväkin...”
”Ken, turpa kiinni ja anna minulle nuo uudet raportit.” Jack sanoi hieman ärtyneesti.
”Pomo.” Ken totesi yllättyneenä.
”Mitäköhän hän tekee täällä... Ei yleensä tule meidän oikeuslääketieteelliselle puolelle...” Jack sanoi ja joi kahvikuppinsa tyhjäksi. ”Aina juoma on lopussa.” Hän lisäsi kaihoisasti, pomon perässä käveli joku aika isokokoinen mies.
”Tämä tässä on Robert S. Bigtree, hän tulee tänne teidän osastollenne tekemään tutkimusta.” Pomo esitteli heidät Robertille.
”Hei iso kamu.” Ken sanoi kätellessään.

Robert oli rahapulassa hakeutunut jotenkin kummasti tekemään tutkimusta oikeislääketieteelliseen tiedekuntaan. Agentti hommia kun ei ole viime aikoina oikein kuulunut... Hän ajatteli, lounaalla hän istui parin työkaverinsa kanssa, hän oli nopeasti ystävystynyt heidän kanssaan. Jättäisivät nämä agentti vaistot nyt hetkeksi rauhaan... Hän ajatteli tutkiessaan lusikkaa ja selittäen samalla jotain hyvinkin uskottavaa.
”Wou, Robert! Tiedät tosi paljon lusikoista.” Ken sanoi ihan äimän käkenä.
”Jack... Jack... JACK!” Ken napsautti sormiaan Jackin pärstän edessä ja tämä säpsähti hereille. ”C´moon jäbä älä nyt nuku ruokiksella.” Ken sanoi huokaisten kun Jack haukoitteli.
”Anteeksi, eilen meni hieman myöhäiseksi tämä nukkumis puoli...” Jack sanoi haukotellen ja joi taas kahviaan, jo 8 kuppi.
”Niin, niin. Ainahan ne naiset valvottaa.” Ken vitsaili kuitenkin jatkaen. ”Ettekös te ole ajatelleet, että menette naimisiin? Olette kuitenkin olleet jo aika kauan kihloissa... Hmmm... 5 vuotta jo kihloissa. Aiotko syödä tuon sämpylän?”
”En, syö vain. Joo, olemmehan olleet jo 5 vuotta kihloissa. Cherylin tahtoo vain vielä vähän aikaa.” Jack sanoi ja ojensi sämpylänsä Kenille.
”Nainenko nyt hannaa vastaan? Tunnustaisit nyt vain, että sinulla ei ole tarpeeksi rahaa viedä häntä alttarille, näinä päivinä kun se on aika kallista... ” Ken mumisi suu täynnä leipää. Jack naurahti väsyneesti. ”Itse olet sinkku vieläkin.” ”Hei äläs nyt tartu pikkuasioihin!” Ken mumisi ja niin Jack kuin Robert purskahtivat nauruun.
”Opiskeleekö Cherylin vieläkin teknillisessä korkeakoulussa?” Ken jatkoi ystävänsä piinausta.
”Ei. Enkö ole kertonut sinulle, että hän työskentelee nykyään parisuhdeterapeuttina.” Jack oli yllättynyt, eikö hän muka ole muistanu mainita tälläistä pikkuasiaa.
”Parisuhdeterapeuttina?! En kyllä olisi ikinä uskonut, että siitä naisesta tulee parisuhde teraupeutti... Hänhän ainakin opiskelu aikoina rakasti kaikkea mekaanista, bioteknologiaa, ydinfysiikkaa, biokemiaa... Parisuhdeterapeutti...” Ken pudisteli päätään. ”Sen naisen unelmahan oli rakentaa uusi ihminen...” Ken totesi muistellessaan 8 vuoden aikaisia asioita. Hetkonen... Mainitsiko joku keinoihmisen? Robertin agenttivaistot heräsivät.
”Unelmoiko hän vieläkin siitä Jack?” Ken kysyi. ”Ei, nykyään hän tahtoo, että asetumme aloillemme rauhassa ja perustamme perheen. Hän on jättänyt kaikki nuo opiskeluaikojensa haaveet taakseen.” Jack sanoi ja lähti viemään astioita pois. Ken kääntyi Roberttiin päin. ”Jack on tänään vähän outo, yleensä hän syö ja ei juo kahvia. Nähdään arkistoilla, näytän ne sinulle.” Ken lähti myös. Robert kaivoi povitaskustaan pienen muistion ja kirjoitti siihen muistiin kaiken mitä oli saanut irti tästä oudosta keskustelusta. Tämähän vaikuttaa olevan oikea informaation pesäke, kuka ties, joskus saan tästä tiedosta hyvänkin hinnan. Nyt pitää vain ”ystävystyä” sen Jackin kanssa. Robert ajatteli kävellessään arkistoille.

Yoi Hikarihana nousi pirtsakkana klo 5.45. ”Hyvää huomenta!” Hän sanoi tyhjään kämppäänsä. Kävellessään ulko-ovensa ohi hän kuuli: ”... kuitenkin hukutat murheesi siihen pian, hyvinkin pian... Leiki nyt leluillasi.” Ovi laitettiin hellävaraisesti kiinni ja Yoi näki ovensa pienestä kurkistusluukusta, tutunkin näköisen miehen. Jack Inchreon, Cherylin Hiartzin rakastettu. Kellohanhan on vasta 5.45... Voi Cherylin Cherylin... Yoi ajatteli ja lähti iloisesti laittelemaan aamiaistaan. ”Ohoh. Kaakao on lopussa... En mitenkään saa päivääni käyntiin ilman kaakaota...” Yoi mietti kunnes nappasi avaimensa ja käveli naapurinsa ovelle. Hän kuitenkin empi. Tiedän, että Cherylin on hereillä... Mutta varmaankin pahalla päällä... Näen heidät enemmän riitelemässä kuin sovussa... Parisuhdeterapeutti jolla on omat ihmissuhdeongelmat... Yoi huokaisi ja koputti. Hetken päästä ovi avattiin. Cherylin seisoi oven toisella puolella mustassa mekossaan.
”Huomenta. Olisiko sinulla kaakaota lainaan?” Yoi kysyi pirtsakkana ja suorastaan säteili. Kello oli 06.06.
”Tule peremmälle.” Cherylin käski ja lähti etsimään kaakaota Yoille, roikottaen yhä kädessään viinipulloa.
Mistä he lienevät riidelleen, kun Cherylin ryyppää jo aamusta... Yoi ajatteli vaivautuneesti.
”Tässä. Otatko mukaan vai juotko täällä?” Cherylin kysyi häneltä pamauttaen purkin suoraan Yoin haaveilevan pärstän eteen.
”V-voisin juoda täällä...” Yoi reagoi hieman pökertyneesti.

”Niin kaunis päivä tulossa!” Yoi totesi Cherylinille parvekkeella.
”Mmh.” Cherylin ymähti takaisin ja joi viinapullosta.
”Aina viina on loppu...” Hän totesi huokaisten ja tiputti pullon parvekkeelta.
”Kiitos kaakaosta...” Yoi kiitti ja lähti hissillä ylös, katsomaan auringon kukkiaan jotka kasvoivat talon katolla.
He olivat aika pahasti riidelleet, lasin sirpaleita, ruusunterälehtiä lattialla... Awww! Miehet ovat yksiä paskiaisia! Satuttavat aina naisia! Hän kirosi mielessään. Aamu aurinko oli nousemassa.