Demoniputkimiehien nousu ja tuho (aka Kassun turina nro. III)

5.4.1654

Tiedättekö millaisia ovat putkimiehet? Ei, putkimiehet eivät ole Super Mario-tyylisiä terminaattoreita, heillä ei ole yhteyttä mafiaan ja he eivät ryöstä rahojasi ylihinnoitetuilla putkiremonteilla (tai noh, saattaahan olla että he vapaa-ajallaan näinkin tekevät). Mitä putkimiehet sitten ovat? Noh, sitä minä olen yrittänyt selvittää. Yksi asia on varma, ihmisiä he eivät ainakaan ole.

Minä olen Rostislav Klesla ja asun Siperialaisessa pikkukylässä jonka nimi Isopää. Isopää sai nimensä isopäisen pormestarinsa mukaan, jonka isoa päätä kylän nimeämisraati piti äärimmäisen hyvänä vitsinä. Lopulta nimestä tuli niin suosittu että se päätettiin pitää. Joka tapauksessa, olen salapoliisi. Mitä tutkin? Vähän kaikkea. Tällä hetkellä tutkin demoniputkimiehiä. Nimittäin viime viikon perjantaina, tai oikeastaan viime viikon lauantaina jos juopunutta kaveriani on uskominen, älysin erään oudon asian. Törmäsin nimittäin baarista lähtiessäni putkimiesyhtiöön. Mutta mihin tarvitaan putkimiehiä Siperiassa kun putket ovat muutenkin aina jäässä. Haistoin palaneen käryä, tämä pitäisi tutkia.

Koska toisin kuin edellisen lauseen loppu antoi ymmärtää, tutkiminen ei ole minun juttuni, varsinkaan silloin kun olen tullut juuri baarista pahasti humalassa. Niinpä marssin putkimiesyhtiön ovesta sisään ja huusin:
"Helvetti vieköön, olette demoneita!"
Seurasi kiusallinen hiljaisuus, jonka jälkeen eräs neropatti huusi kauempaa toimistosta:
"Paraskin puhuja!"
He luulevat minua lajitoverikseen. Näin asiassa valoisan puolen. Voisin soluttautua demoniputkimiehiin ja kerätä todisteita heidän demonipuolestaan. Marssin suoraa johtajademonin luokse ja elekielen säestämänä sanoin:
"Haluan teille töihin."
Johtajademoni katsoi minua kuin luulisi minun haluavan homoilla hänen kanssaan. Lopulta hän mörähti:
"Ensin sanot meitä demoneiksi ja sitten haluat meille töihin. Oletko joku saatananpalvoja?"
Ensimmäinen ongelma. Vaikka he olivatkin demoneita, en tiennyt millainen suhde heillä oli saatananpalvojiin. Jos siis väittäisin olevani saatananpalvoja, joko minut teloitettaisiin tai minua palvottaisiin. Liian suuri riski, nämä ovat kumminkin putkimiehiä. Päätin pelata varman päälle ja sanoin:
"Ehkäpä." Päätin lopuksi vielä vinkata silmää, koska se tuntuu humalassa aina hyvältä ajatukselta.
"Saat työpaikan, mutta ymmärrä etten ole homo." Johtajademoni sanoi pelästyneenä. "Jos homoilu kiinnostaa, meillä on kyllä Vlad." Hän lisäsi nopeasti.
Hän luuli minua siis homoksi ja näemmä vain yksi demoneista piti homoista. Näin ollen olisi järkevämpää näytellä ei-homoa itseään. Riisuin vaatteet pois alushousuja lukuunottamatta, koska se tuntui humalassa ei-homolta idealta.
"Milloin työt alkavat?" Kysyin samalla kun kiipesin johtajademonin pöydälle tanssimaan.
"Hyi saakeli" Oli ainoa mitä kuului johtajademonin suusta, ennen kun hän poistui toiseen huoneeseen oksentamaan. Ilmeisesti hän oli äärimmäinen homo, koska oksenti nähdessään ei-homot kännibileet. Homo tai ei, olin joka tapauksessa soluttautunut Demoniputkimiesten joukkoon.

6.4.1654

Ensimmäinen työpäiväni demonien joukossa. Johtajademoni oli käskenyt meidän mennä "korjaamaan naapurin mummon putket", mutta veikkasin sen olevan jotain helvetillistä. Ehkä operaationa oli avata portti helvettiin! Suunnittelin sabotoivani kyseisen operaation, mutta tietenkin väitin olevani mukana operaatiossa. Saavuimme mummon ovelle. Seurasin demonityönjohtajaani jota minun piti avustaa, itseasiassa tuijotin häntä niin pahasti että luultavasti hän luuli minun olevan seinähullu. Mummo avasi vihdoin ovensa ja totesi tärisevällä äänellään:
"Olen odottanut teitä..."
Mummo vaikutti olevan näiden demonien orja, tahtomattaan helvetin palvelija. Hänet piti pelastaa. Onnekseni mummo tarjosi minulle kahvit samalla kuin "työnjohtajani" meni tutkimaan "putkia". Demonin häivyttyä selitin tilanteen nopeasti mummolle:
"Minä olen oikeasti vain soluttautunut näihin demoneihin ja tulin pelastamaan sinut helvetiltä!"
"Ai että missä minun kissani on? Omistanko edes kissaa..." Mummo pohdiskeli.
Puheeni ei ilmeisesti auttanut. Helvetilliset voimat olivat vallanneet hänen mielensä ja hän vain pohdiskeli "kissansa" (luultavasti hän tarkoitti sillä itse Cerberusta) hyvinvointia. Jos mummo ei voinut auttaa, minun piti tuhota helvetin portin valmistuminen. Astui narisevia portaita alas kellariin ja näin demonin olevan portin kimpussa.
"No oli jo aikakin ilmestyä, sinun pitää tehdä jotain palkkasi eteen" Demoni sanoi huomatessaan minut.
"Minähän en helvettiin halua enkä missään nimessä auta sinua porttia sinne rakentamaan!" Huusin demonille päin naamaa ja löin tätä jakoavaimella vatsaan. Ei vaikutusta. Demonit olivat ilmeisesti myös kuolemattomia.
"Mitä vittua oikein sähellät?" Demoni kysyi huomatessaan temppuni. Olin paljastunut, demoni heitti minut toiselle puolelle huonetta.
"Korjaa itse putket jos kerran olet niin taivaallinen." Demoni sanoi, pakkasi tavaransa ja lähti. Jäin yksin helvetin portin seuraksi, miettin mitä sille pitäisi tehdä. Onneksi olin muistanut ottaa mukaan hieman dynamiittia. Laitoin dynamiitin putkistoon kiinni ja sytytin langan. Juoksin ulos talosta välittämättä mummosta, hän oli muutenkin jo helvettiin menetetty. Päästyäni ulos talosta dynamiitti räjähti vieden talon mukanaan. Olin tuhonnut helvetin portin, mutta en ollut enää soluttautuneena demoineihin. Tämä on sotaa.