The Fallen (aka Kassun turina nro. II)

Kaupungeissa joissa on monta miljoonaa asukasta on väistämättä myös päästään sekaisin olevia ihmisiä. Ihmiskunnan onneksi läheskään kaikkia hulluja ei suosita älynlahjoilla. Mutta kun sellainen ihminen syntyy, on tuho väistämätön.

PROLOGI
Herääminen

Verta. Verta kaikkialla. Nuorehko mies nousi vaivalloisesti istumaan. Vihaan verta. Mies joutui kokoamaan ajatuksiaan pari minuuttia. Sen jälkeen mies nousi seisomaan ja pystyi ajattelemaan asiaa jotenkin. Huoneen laatoitettu lattia oli lähes kokonaan veressä. Miestä puistatti. Vuosien siedätyshoidoista oli kuin olikin hyötyä. Mies huomasi huoneessa olevan kaksi ovea, yksi avoin ja yksi suljettu. Suljettu ovi oli todellakin suljettu, se nimittäin oli tukittu kaapilla. Mies huomasi suljetun oven vieressä olevan peilin ja tutkaili siitä itseään. Miehellä oli lyhyet tummat hiukset, ruskeat silmät ja selviä väsymyksen merkkejä. Mies tutki myös vaatteitaan. Musta takki ja harmaat farkut, jotka tosin olivat hieman veressä. Helvetti, kuinka pahasti olen menettänyt muistini kun en muistanut edes ulkonäköäni? Mies palasi itsensä tutkiskelusta tilanteen tutkimiseen. Taitaa olla yö, koleaa. Huone oli yllättävän tyhjä ja hiljainen. Siitä sai todellakin sellaisen olotilan että oli yksin koko maailmassa. Miestä puistatti ajatus totaalisesta yksinäisyydestä, joten hän keskittyi vuorostaan inhoamaansa vereen.Veri näytti tulevan avoinna olevasta ovesta. Mies kurkisti uteliaisuuttaan avoimesta ovesta. Hänen edessään oli pitkä käytävä, täynnä ruumiita ja verta. Mies ei kestänyt sitä, vaan hänen silmissään alkoi pimenemään. Siedätyshoito, pah. Miehen silmissä pimeni ja hän pyörtyi.



18 tuntia aiemmin

Jotkut päivät sitten osaavat alkaa paskasti. Andrew Black ajatteli kun poimi kahvikuppinsa sirpaleita talonsa lattialta. Siivottuaan Andrew katsoi talonsa likaisesta ikkunasta ulos. Sumuinen aamu, kuten tässä kaupunginosassa yleensä. Hän joi vielä yhden kupin kahvia, tällä kertaa hajottamatta kuppia. Hän otti naulakosta perinteisen mustan takkinsa, pisti sen ylleen ja samalla hän laittoi kovia kokeneet kengänsä jalkaan. Andrew astui ulos ovesta, katsoen samalla että varmasti lukitsi oven ja että varmasti otti avaimen mukaan. Hän asui kerrostalon toisessa kerroksessa, joten hänen ei tarvinnut käyttää hissiä. Se oli hyvä, sillä vaikka hän oli poliisipäälikön mukaan helkkarinmoinen etsivä, hän pelkäsi monia asioita. Yksi näistä peloista kohdistui romahtamispisteessä olevien kerrostalojen hisseihin. Kävellessään portaita alas Andrew otti puhelimensa taskustaan. Se oli kokenut kovia, mutta toimi yhä. Se riittää hänelle. Hän valitsi puhelimen puhelinluettelosta poliisipäälikön ja soitti.
”En kai herättänyt?” Andrew totesi tervehtimättä.
”Et, minulla oli aikainen herätys parin kiireisen tapauksen vuoksi.” Poliisimestari sanoi selvästi väsyneellä äänellä.
”Ylitöitä?” Andrew kysäisi tutkiessaan kerrostalon ”ilmoitustaulua”. Ilmoitustaulua ei oltu päivitetty pariin vuoteen, mutta Andrewiä kiinnosti ehkä joidenkin mielestä turhat ilmoitukset kadonneista kissoista ja oudoista murroista.
”Jooh, tässä kaupungissa on aivan liikaa rikoksia.” Poliisimestari haukotteli.
”Tarvitset apulaisen.”
”Ehkäpä.”
Seurasi pieni hiljaisuus, jonka jälkeen Andrew muisti asiansa ja kysyi:
”Tulenko poliisiasemalle vai onko minulle suoraa hommia?”
”Sinä voisit mennä suoraan hommiin.”
Andrew piristyi, vihdoin vaihtelua.
”Mikä on pulmana?” Andrew kysyi kiinnostuneena.
”Saimme uhkauksen. Messukeskuksessa uhataan ammuskella. Vaikuttaa siltä että jää pelkäksi uhkaukseksi, turvajärjestelyt ovat siellä korkeat jo muutenkin. Ammuskelua tai ei, sinun pitää tutkia tapausta.”
”Onko yhtään vihjeitä?”
”Vain itse uhkaus. Lähetin kopion sähköpostiisi.”
Andrew selasi nopeasti uusimman sähköpostinsa. Peruskauraa, järjettömiä uhkauksia ja aseen esittelyjä. Andrewin innostu laski huomattavasti.
”Vaikuttaa todellakin perättömältä, kukaan ei tekisi noin tyhmää uhkausta.” Andrew totesi.
”Sitä minäkin mietin, mutta tiedäthän tälläiset, pakko ne on tutkia.”
”Selvä, menen käymään siellä. Kyselen kysymyksiä ja tutkin paikkoja.”
”Hyvä että hoidat homman, minulla on kiireitä jo muutenkin.”
Andrew sulki puhelimen. Hän tunsi sääliä poliisimestaria kohtaan, hänellä oli aivan liikaa hommia. Andrew astui ulos kerrostalosta pihalle ja surukseen huomasi sumuisen kelin muuttuneen sateeksi. Onneksi minulla on auto, Andrew ajatteli samalla kun kömpi pienen vanhan autonsa sisään ja lähti ajelemaan messukeskusta kohti.

Kun Andrew saapui messukeskukseen, oli siellä jo täysi hälinä päällä. Hitto, myöhästyin. Tapahtuma on jo alkanut. Messukeskuksessa oli vaihteeksi asemessut. Mahtavan ajankohdan on uhkaaja valinnut. Andrew yritti päästä ihmistungoksen läpi sisälle rakennukseen. Tapahtumassa näytti olevan täysi hulina päällä, ihmisiä kierteli tutkien aseita. Järkyttävän paljon aseharrastajia. Andrew käveli päälavaa kohti jossa näytti olevan jokin esittely käynnissä. Päälavalla esittelijä esitteli uudentyyppistä haulikkoa.
”Ja näin paljon sattuu haulikolla ampuminen!” Esittelijä tokaisi ja ampui lavalla olevaa nukkea, jolta lähti ampumisen seurauksena pää irti.
”HEADSHOT!” Kuului yleisöstä ja osa yleisöstä naurahti. Sitten, aivan yllättäen kuului laukaus ja luoti osui suoraan esittelijää päähän. Yleisö luonnollisesti kauhistui.
”HEADSHOT!” Kuului vaihteeksi rakennuksen kaiuttimista. Samalla Andrew tajusi uhkauksen olevan ihme kylläkin totta. Ihmiset kirkuivat ja juoksivat henkensä edestä. Andrew tiesi että se oli turhaa, näin ovela murhaaja olisi lukinnut ovet ensin. Andrew huomasi olevansa oikeassa, vaikka ihmiset kirkuivat, huusivat ja juoksivat missä sattuu, väkeä ei poistunut yhtään rakennuksesta. Mahtavaa. Sitten pimeni, rakennuksen kaikki valot sammuivat. Laukauksia ja ihmisten huutoja kuului kaikkialta rakennuksesta. Andrew ei pystynyt kuin seisomaan paikallaan ja ihmettelemään. Sitten kolahti ja Andrewin silmissä pimeni. Tämä ei ole mahdollista...

17 tuntia myöhemmin

Mies heräsi ja muisti kaiken. Hän oli Andrew Black joka oli lähetetty tutkimaan salaperäistä uhkausta, joka oli käynyt todeksi. Hänen muistissaan oli kumminkin lähes seitsemäntoista tunnin aukko. Ruumiit ja veri hänen ympärillään eivät auttaneet yhtään, päinvastoin.

Cherylin Hiartz lamautti sähkölamaannuttimellaan miehen joka yritti hyökätä hänen kimppuunsa. Asian olisi voinut luultavasti voinut hoitaa puhumalla, mutta se ei ollut hänen tyyliään. Cherylin riisui miehen aseista. Pistooli ja veitsi, olisi voinut tulla pahaa jälkeä. Varmuuden vuoksi Cherylin puukotti puukolla miestä kerran vatsaan ja lopuksi ampui pistoolilla miehen pään paskaksi. Yksi hullu poissa kuvioista, hän uskotteli itselleen. Aloitteleva rikollinen olisi saattanut välittää sormenjäljistään murhaaseissa, mutta Cherylin olikin terroristi. Cherylin jatkoi matkaa seuraavaan huoneeseen, joka oli taas vaihteeksi veressä. Aikamoiset juhlat täällä. Ja minä kun luulin että Hollannissa osattiin juhlia kunnolla. Jätettyään Hollantilaisten huumebileiden unelmoinnin hän huomasi edessään olevan käytävän. Ja mikä tärkeintä, sen toisessä päässä olevan miehen. Pian myös mies huomasi Cherylinin. Mies otti hämmästyttävän nopeasti pistoolin esille ja osoitti sillä Cheryliniä.
”Kuka olet ja mitä teet täällä?” Mies kysyi samalla katsoen järkyttyneenä Cherylinin mustaa mekkoa, joka oli veressä.
”Samaa voisin kysyä sinulta.” Cherylin vastasi kylmästi. Hän kumminkin nosti kätensä ylös, sillä sähkölamaannuttimesta tai viikatteesta ei olisi hyötyä, mies oli liian kaukana ja Cherylinin hyökätessä mies kerkeäisi ampumaan montakin kertaa hänet hengiltä.
”Andrew Black, etsivä.” Andrew sanoi täristen. Cherylin oli kuullut nimen jossain, mutta ei juuri nyt muistanut missä. Cherylin huomasi Andrewin tärinän ja päätti kysäistä:
”Pelkäätkö?”
”En sinua. Verta.” Andrew huokaisi syvään. ”Kysyn uudelleen, kuka olet ja mitä teet täällä?”
Cheryliniä ei olisi kiinnostanut pätkääkään vastata, mutta alakynnessä oli paha sanoa vastaan. Vaikka hän olikin terroristi, ei hän tyhmä ollut.
”Cherylin Hiartz.” hän vastasi.
”Cherylin? Ihmekkös kun näytit tutulta.” Mies sanoi yllättyneenä ja otti aseen pois.
”Tunnenko sinut?”
”No helvetti vieköön parasta olisi tuntea. Olen isoveljesi.”
Cherylin muisti vihdoin Andrewin. Cherylin oli alunperin asunut Yhdysvalloissa oman perheensä luona, tarkalleen juuri New Yorkissa, missä hän parhaillaan oli ”vierailulla”. Cherylinin alkuperäinen nimi olikin Cherylin Black, mutta samalla kun hän muutti Hollantiin ”opiskelemaan” hän muutti sukunimensä Hiartziksi. Kolme vuotta häntä vanhempi Andrew oli hänen isoveljensä. Cherylin pysytteli hiljaisena kun Andrew tuli hänen luokseen ja kysyi:
”Missä olet ollut nämä vuodet?”
Cherylin pysytteli hiljaisena. Pian kuului siuhahdus ja Andrew tunti sähköistä kipua. Andrew kaatui maahan sähkölamaannuttimen sähinän säestämänä. Cherylin ei katsonut maassa makaavaa veljeään kertaakaan, vaan käveli kylmästi tämän yli, avasi seuraavan oven vasemmalta ja katosi sinne. Andrewin silmissä pimeni taas ja hänen vähäiset ajatukset olivat lähinnä ”Ei kai taas” ja ”Tämäpä odottamatonta” tyylistä laatua.

Shaun Wolf. Aikaisemmin pomminpurkajana Afganistanissa, nykyään kuuluisa asekauppias New Yorkissa. Päästyään vihdoin kotimaahansa Afganistanista, hän luuli olevansa turvassa kuolemalta. Hän oli väärässä.
Shaun oli kuulutushuoneen oven takana kirves käsissään. Hän oli säästynyt osumilta kaaoksessa, kiitos hänen Afganistanissa oppimiensa selviytymistaitojen. Päästyään pois keskuksen keskiosasta, hän oli etsinyt pari tuntia tietä kuulutushuoneelle, tarkoituksenaan kostaa hänen parhaimman kaverinsa Earlin tappajalle. Earl oli esitellyt aseita päälavalla, kun oli saanut luodista päähänsä. Earlin saatua osuman kuulutushuoneesta oltiin kuulutettu ”Headshot”-kuulutus, joten kuulutushuoneesta pitäisi löytyä murhaaja, murhaajan apulainen tai edes johtolanka. Shaun kuunteli oven läpi, kuulutushuoneesta ei kuulunut mitään. Hän avasi oven ja huomasi huoneen olevan lähes tyhjä. Huoneessa oli vain iso ikkuna josta näki messukeskuksen pääalueen ja pöytä jolla oli mikrofoni sekä jokin kansio. Shaun käveli pöydän luo ja nappasi kansion tutkailtavaksi. Kansion kannessa luki vain ”875 - Käsikirjoitus”. Shaun avasi kansion ja sen sisällä olikin paljon tietoa melkein kaikesta mahdollisesta. Suurin osa oli outoa tekstiä mitä Shaun ei ymmärtänyt lainkaan, mutta kansiossa oli myös sivuja joista hän ymmärsi paljonkin. Pian hän ymmärsi mitä kansiossa oli. Siinä oli koko tämän massamurhauksen ”käsikirjoitus”, tai toisin sanoin murhaajien koko suunnitelma. Shaun olisi mielellään selannut kansiota pidempäänkin, mutta hänen täytyi lopettaa koska hänen pahin painajaisensa oli käymässä toteen. Oven takaa kuului ääniä. Huoneessa ei sattumoisin ollut toista ovea, joten Shaun oli loukussa. Shaun jätti kansion pöydälle ja otti kirveensä käteen. Vaikka oven takana ei olisikaan murhaaja, Shaunista tulisi automaattisesti pääepäilty koska hän sattui olemaan kuulutushuoneessa. Ovi avautui ja Shaun heitti kirveensä.

Toisaalla Andrew virkosi vihdoin sähköshokistaan. Aikaa hänen ”sähköisen” siskonsa tapaamisesta oli kulunut jo parikymmentä minuuttia. Noustuaan takaisin jaloilleen Andrew huomasi olevansa tiukan valinnan edessä. Käytävällä oli neljä ovea, yhdestä Andrew oli saapunut ja toisesta Cherylin oli saapunut käytävään. Selviä jälkiä ei näyttänyt johtavan mihinkään oveen. Tämäpä haastavaa, neljä mahdollista reittiä mistä hän olisi voinut valita. Luultavasti hän ei takaisin lähtenyt, joten se ovi voidaan sulkea pois kuvioista. Samoin myös se ovi mistä minä tulin, sillä se on umpikuja. Eli minun pitää valita oikean ja vasemman väliltä, hmm. Parin minuutin pohdinnan jälkeen Andrew päätti valita vasemman oven.

Shaun heitti kirveensä ja se ei osunut. Shaun hikoili ja oli kauhuissaan, hän oli juuri heittänyt ainoan aseensa menemään. Ovesta tuli sisään mies/nainen, jolla oli täysimusta puku ja päässän pääkallopipo, joka peitti koko naaman, silmiä lukuunottamatta. Shaun arveli henkilön olevan itse murhaaja, sillä kukaan yleisöstä ei pukeutuisi noin. Shaunin ”onneksi” epäilyllä murhaajalla oli ”vain” puukko mukanaan, eikä esimerkiksi pistoolia. Shaun katsoi murhaajaa silmiin. Murhaaja vaikutti olevan kylmän rauhallinen, välittämättä siitä kuinka monta ihmistä hän oli tänään murhannut ja tulisi murhaamaan. Kuin katsoisi itse kuolemaa silmiin. Enempää ei Shaun ei kerennyt ajattelemaan, sillä murhaaja syöksyi hänen kimppuunsa ja puukotti häntä kolme kertaa vatsan kohdalle. Sitten murhaaja nappasi kansion pöydältä ja katosi samasta ovesta mistä oli tullutkin jättäen Shaunin kitumaan lattialle.

Tänään tai huomenna näette uuden kappaleen.

Ööh, mitä hittoa tarkoittavat nuo useat "Varattu." viestit..? o_O

Muokkaan niihin ne tarinanpätkät kunhan kerkeän.

Andrew oli kyllästynyt tilanteeseen, verta kaikkialla, sisko sekaisin ja murhaaja vapaana. Lisäksi Andrew voi lähinnä vain toivoa etteivät hänen siskonsa ja murhaaja ole samalla puolella tai vielä pahempaa, että he olisivat yksi ja sama henkilö. Onneksi siskoa oli helppoa seurata vain seuraamalla maassa makaavia ihmisiä. Suurin osa vaikutti olevan vain taju kankaalla, mutta osa ihmisistä vaikutti jopa olevan kuollut. Poliisimestari ei tule pitämään tästä, Andrew ajatteli. Yhtäkkiä seurattavat ruumiit loppuivat. Yhtään ruumista ei näkynyt lähelläkään. Verta tosin oli kaikkialla ja se ei auttanut Andrewia yhtään. Andrew tutki ympäristöä: kaksi hissiä, kahdet portaat, kolme ovea sekä ovi mistä hän itse oli tullut. Lisäksi oli tietenkin ilmastointikanava, jota ei hänen siskonsa tapauksessa pitänyt jättää huomiomatta. Liikaa vaihtoehtoja, hän on voinut mennä mihin suuntaan tahansa. Andrew mietti hiljaa pari minuuttia keksimättä ratkaisua. Sitten hän kuuli kummallista ääntä. Voihkimista, onko joku loukkaantunut? Cherylin se ei voisi olla, hän ei pitäisi minkäänlaista ääntä vaikka olisi jo puolikuollut. Voihkiminen kuului ylemmästä kerroksesta, luultavasti portaiden lähettyviltä. Andrew otti pistoolinsa esille, ihmiset saivat aseilla pahaa jälkeä aikaan loukkaantuneenakin. Andrew kiipesi portaita hitaasti pistooli käsissään, muttei hän nähnyt ketään.
"Onko täällä joku?" Andrew uskaltautui kysymään, mutta älysi heti tehneensä virheen. Hän nimittäin ilmoitti samalla mahdollisille vihollisille sijaintinsa. Andrewin onneksi vihollisia ei näkynyt tai kuulunut, vaan nurkan takaa kuului hiljainen ääni:
"Apua..."
Andrew piti pistoolin varmuuden vuoksi esillä, ei olisi ensimmäinen kerta kun rikolliset huijaavat. Andrew pääsi vihdoin yläkertaan ja huomasi baaripöydän, jonka takaana vaikutti olevan tämä mahdollisesti loukkaantunut henkilö. Andrew kurkisti baaripöydän taakse ja huomasi nuoren, ehkä 13-vuotiaan tytön jonka kädestä vuosi verta. Andrew laittoi pistoolin pois ja meni tytön luokse.
"Oletko kunnossa?" Andrew kysyi samalla kun tutki tytön kättä, jossa vaikutti olevan kummallinen viiltohaava.
"K-kyllä kai, mutta haavasta vuotaa verta." Tyttö sanoi pelästyneenä.
"Ei tarvitse pelätä. Kuka olet?" Andrew kysyi ja otti ensiapulaukun esille.
"Olen Jasmine Owola, Japanista. Tulin tänne isäni mukana." Jasmine sanoi.
Samalla kun Andrew hoiti haavaa, Jasmine kertoi isänsä oleva asekeräilijä ja että hän oli odottanut asemessuja jo kauan. Messuesittelijän murhasta hän ei vaikuttanut tietävän mitään, mutta ihmisten panikoidessa hän oli saanut jostain viiltohaavan ja tunnin pakomatkan jälkeen hän oli onnistunut löytämään rakennuksesta baaripöydän jonka takana hän oli piileskellyt loppuajan.
"Oletko nähnyt mustiin pukeutunutta suurinpiirtein minun ikäistäni naista?" Andrew päätti kysyä, mutta Jasmine pudisteli päätään.
"Tästä on kulkenut paljon väkeä ohi ja olen nukkunutkin osan ajasta." Jasmine totesi.
"Pystytkö kävelemään? Sinut pitää saada pois tästä rakennuksesta." Andrew kysyi ja tarkisti näkyikö mahdollisia vihollisia lähistöllä, heidän onnekseen ketään ei näkynyt eikä kuulunut olevan lähelläkään.
"Kyllä kai." Jasmine vastasi ja he lähtivät kohti suuntaa joka ainakin vaikutti olevan oikea. Andrew ei voinut kuin toivoa että tyttö selviäisi.

Toisaalla

Shaun oli onnistunut löytämään ensiapulaukun ja pistämään haavansa kuntoon. Tavallinen ihminen olisi ollut pulassa puukotuksen jälkeen, mutta Shaun olikin taistellut Afganistanissa. Shaun ei tietenkään ollut kuolematon, jokainen liike mitä hän teki sattui enemmän kuin tarpeeksi. Hän silti kestäisi kipua, ainakin sen verran että pystyisi kostamaan murhaajalle. Rakennuksen käytävät vaikuttivat autioilta muutamaa ruumista ja verta lukuunottamatta. Shaun löysi yhden ruumiin kädestä pistoolin. Desert Eagle, ei mikään lempiaseeni mutta saa kelvata nyt. Käveltyään parin huoneen ja käytävän läpi Shaun tajusi, että messukeskus oli isompi kuin luulisi, oikea labyrintti. Murhaajaa ei löytyisi tarpeeksi nopeasti tällä tavalla. Shaun yritti muistaa mitä käsikirjoituksessa luki. Hän muisti vain kaksi kohtaa. Ensimmäisenä oli Vastustajani kohdatkoon kaatuvan tornin. jonka viereen oli lisäksi piirretty roomalainen numero XI. Toinen kohta taas oli Iso mies maksakoon kokonsa. jonka viereen oli piirretty punaisella tussilla nuoli. Shaun käveli ympyrää, hän ei tajunnut tekstistä mitään. Ensimmäinen kohta oli outo, rakennuksessa ei ollut torneja, saati sitten kaatuvia sellaisia. Roomalainen numero XI oli varmaan myös tärkeä, mutta Shaun ei edes tiennyt mikä numero oli kyseessä. Entäs sitten toinen kohta, Iso mies maksakoon kokonsa? Sillä ei luultavasti tarkoitettu lihavaa miestä joka joutuisi laihdutuskuurille, vaan jotain aivan muuta. Punainen nuoli taas voisi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Olisinpa taas Afganistanissa, siellä viholliset luottivat aseisiinsa eivätkä hepreaan ja outoihin suunnitelmiin, Shaun ajatteli ja jatkoi matkaansa.

Suuressa tanssisalissa

Mikä ihmeen rakennus tämä oikein on? Ajatteli henkilö, jolla kokonaan musta puku ja pääkallo pipo päässään. Edes minä en tiennyt että tässä rakennuksessa on jopa tanssisali. Henkilö ihaili upeita taideteoksia tanssisalin seinillä. Tällä rakennuksella on varmaan upea historia, miksei tästä tehty museota? Henkilö varmisti että kaikki oli valmiina ja kiipesi ylhäällä olevalle parvekkeelle katsomaan "illan esitystä".

Hyvin lähellä tanssisalia

Andrew ja Jasmine olivat jo kävelleet pitkän matkaa. Huoneita huoneiden perään, eikä missään näyttänyt olevan uloskäyntiä.
"Miksi tämä messukeskus on näin iso?" Andrew kysyi itseltään. Jasmine oli hiljaa koska ei tiennyt vastausta. He löysivät limsa-automaatin kummallisesta aulasta ja Andrew yritti saada limsa-automaatin toimimaan. Samalla aikaa Jasmine päätti tutkia aulaa jossa he olivat. Jasmine onnistui löytämään hienon oven jonka vieressä oli kyltti jossa luki: "Tanssisali XI". Jasmine avasi oven ja näki edessään uskomattoman upean tanssisalin. Hän päätti astua sisään tutkimaan tanssisalia.

Andrew oli sillä välin saanut vihdoin limsa-automaatin toimimaan.
"Hei, haluatko kokista vai..." Andrew sanoi Jasminelle mutta huomasi tämän olevan poissa.
Andrew tutki aulaa ja huomasi tanssisalin oven olevan auki. Hän katsoi sisälle ja näki Jasminen tanssivan keskellä tanssisalia. Normaalisti se ei olisi huolestuttanut häntä paljoakaan, mutta kun hän näki ylhäällä parvekkeella olevan pääkallopipoisen henkilön joka näytti huomanneen Jasminen ja oli leikkaamassa puukolla jonkinlaista narua poikki. Andrewilla olisi ollut aikaa ampua pääkallopipoinen siihen paikkaan, mutta hän näki hyödyllisemmäksi pelastaa Jasminen. Andrew lähti juoksuun ja kauhukseen kuuli kummallista ääntä yläpuoleltaan. Katossa olevan lasin yläpuolella oli jonkinlainen pilari tai ehkä paremmin sanottuna jonkinlainen torni, joka vaikutti uhkaavasti tippuvan alas suoraan kohti keskelle tanssisalia jossa Jasmine seisoi ja jossa hän itsekkin pian olisi jos hän olisi tarpeeksi nopea juoksija.
"JUOKSE!" Andrew huusi, mutta Jasmine ei vaikuttanut tajuavan sitä. Andrew tönäisi Jasminen tanssisalin reunalle ja hän itse kierähti mahdollisimman kauas tanssisalin keskisosasta samalla kuin katon lasi särkyi ja kohtuullisen iso torni tömähti suoraan keskelle tanssisalia. Andrew makasi aivan tornin vieressä ja hän huomasi Jasminen olevan hengissä, tosin hyvin järkyttyneenä. Andrew ei uskaltanut nousta, ehkä murhaaja luulisi hänen kuolleen.

Parvekkeelta katsova murhaaja oli tyytyväinen. Ilmeisesti hän oli saanut miehen hengiltä, mutta tyttö oli vielä hengissä. Hän otti pistoolinsa esille ja tähtäsi suoraan tyttöön. Juuri kun hän oli ampumassa, joku löi häntää takaapäin suoraan päähän. Hänen pistoolinsa tippui tanssisalin alemmalle kerrokselle, jonnekkin tornin romujen joukkoon. Hyökkääjä löi hänet maahan ja murhaaja tunnisti hänet. Sama tyyppi jota puukotin kolme kertaa, eikö hän ole muka kuollut? Hän löi hyökkääjää kerran vatsan kohdalle, joka luultavasti sattui ihan mukavasti sillä juuri siihen kohtaan häntä oltiin puukotettu. Sitten murhaaja löi miestä vielä kerran päähän, mutta jätti lopetusiskun tekemättä. Pakeneminen oli nyt suunnitelman kannalta tärkeämpi kuin tämän miehen tappaminen. Murhaaja pakeni samasta ovesta mistä ilmeisesti hyökkääjä oli hänen taaksensa päässyt. Saan tapettua heidät myöhemminkin. Hän ajatteli ja pakeni nopeasti hissiin ja painoi ylimmän kerroksen nappia.

Shaun sai pahasti turpaan murhaajalta, mutta ilmeisesti hän onnistui pelastamaan jonkun tytön hengen. Vastustajani kohdatkoon kaatuvan tornin, hän muisti nähtyään ison tornin keskellä tanssisalia. Murhaajan 875-käsikirjoitus vaikutti olevan pelottavan oikeassa.

Bravo! Sain vihdoinkin jatkoa tarinalle, joka oli lempparini sun tarinoista Jatka ihmeessä, jos nyt jätät kesken niin Fuufuu

Kaze kirjoitti:

Jatka ihmeessä, jos nyt jätät kesken niin Fuufuu

Joo jatkoa tulee mahdollisimman pian.

Cherylin astui hissiin ja painoi yhdennentoista kerroksen nappia. Se oli rakennuksen ylin kerros ja siellä piileskeli myös hänen kohteensa. Cherylin on ollut jo kuusi vuotta terroristijärjestö palveluksessa ja siinä oli vuosia ihan tarpeeksi. Tämän tehtävän jälkeen hän pääsisi elämään rauhassa isoilla rahoillaan. Tehtävä kumminkin piti ensin suorittaa, hänen piti murhata rakennuksen omistaja ja Yhdysvaltojen suurimman asetehtaan johtaja. Ennen kaaosta hän luultavasti oli työhuoneessaan yhdennessätoista kerroksessa ja mikäli hän oli sellainen pelkuri kuin Cherylin kuvitteli, hän olisi siellä vieläkin. Ilman kaaosta tehtävä olisi ollut yksinkertaisempaa suorittaa kaikessa rauhassa, toisaalta kaaoksessakin oli puolensa. Kukaan ei ainakaan ihmettelisi yhden ihmisen murhaa murhaajien riehuessa rakennuksessa.

Hissin ovet avautuivat, käytävällä ei näkynyt ketään. Kukaan ei ollut ilmeisesti älynnyt vielä tulla ylimpään kerrokseen, mikä helpotti Cherylinin tehtävää huomattavasti. Johtajan huonetta ei ollut vaikea löytää, ovi oli ainoa käytävällä ja sekin oli hienoin ovi minkä Cherylin oli tähän mennessä rakennuksessa nähnyt. Lisäksi huoneen oven vieressä luki isolla kultaisilla kirjaimilla kohteen nimi: "A. ROCKWOOD".
"Bingo." Cherylin sanoi hiljaa itselleen.
Lähestyessään ovea Cherylin kuuli puhetta. Se kuului oven takaa ja Cherylin alkoi kuunnella sitä.
"Mikset lähetä turvamiehiäsi listimään sen paskiaisen?" Tuntematon henkilö sanoi, hänellä oli selvästi aasialainen aksentti.
"Mitään vakavaa ei ole vielä tapahtunut, ei kiirehditä." Toinen henkilö sanoi, hänet Cherylin tunnisti Rockwoodiksi.
"Ihmiset teurastavat tuolla ovien ulkopuolella toisiaan, joku mielipuoli murhaaja liikkuu vapaana ja lisäksi oma tyttäreni on tuolla jossain!" Tuntematon henkilö huusi
"Eipä ole minun tyttäreni, eikä näin ollen myöskään minun asiani." Rockwood sanoi kylmästi.
"Sinä itsekäs paskiainen!" Tuntematon henkilö totesi ja äänistä päätellen otti aseensa esille. Jos Rockwood nyt kuolisi, se lopettaisi Cherylinin tehtävän onnistuneesti.
"Rauhoitu, minun ampuminen ei helpota tyttäresi pelastamista yhtään." Rockwood rauhoitteli ja ilmeisesti onnistui siinä kun laukausta ei kuulunut.
"Helvetin homopuheet, kaikki pitää nykyään tehdä itse." Cherylin kiroili hiljaa.
"Järjestän sinulle pari turvamiestä mukaan ja voit lähteä etsimään tytärtäsi. Turvamiehet odottavat sinua yhdeksännessä kerroksessa." Rockwood sanoi.
"Kiitos, arvelinkin että ymmärtäisit." Tuntematon henkilö sanoi vielä hieman vihaisena, mutta poistui kumminkin rauhallisesti pois huoneesta. Ilmeisesti huoneessa oli toinenkin ovi, sillä hän ei tullut ulos huoneesta käyttäen sitä ovea minkä takana Cherylin oli salakuuntelemassa. Cherylin päätti toimia, hän potkaisi oven auki ja osoitti aseellaan Rockwoodia, joka näytti melkein tukehtuvan juomaansa viiniin järkytyksen vuoksi.
"Kuka sinä olet ja mitä helkkaria teet huoneessani?" Rockwood kysyi vihaisena ja järkyttyneenä.
"Ketsuekigata lähetti minut tappamaan sinut." Cherylin sanoi ja säikähti sanoneensa jo liikaa. Mitä väliä, tuo mies kuolee muutenkin nyt.
Ennen kuin Cherylin kerkesi ampumaan, joku löi häntä käteen jossa hänen aseensa oli, nyt ase oli Rockwoodin pöydän alla. Hänen kimppuunsa hyökännyt henkilö uhkasi häntä aseella takaapäin, Cherylinin ei auttanut kuin nostaa kädet ylös.
"Loistava suoritus. Unohdit vain että joku saattaa hyökätä takaa kuten nytkin kävi. Lisäksi paljastit minulle sekä rakkaalle ystävällemme Rockwoodille järjestösi nimen ilman lupaa, jos et saa meitä hiljennettyä olet pahassa pulassa." Hän puhui kylmällä äänellään, Cherylin vihasi häntä jo nyt.
"Kuka olet?" Cherylin kysyi rauhallisesti, vaikkei nähnyt henkilöä vieläkään ja vaikka Rockwood vaikutti olevan kauhuissaan.
"Hyvä kysymys, mutten jaksa kertoa koko elämäntarinaani. Ehkä riittää että näet minut?" Henkilö sanoi ja siirtyi Cherylinin takaa näkyviin silti osoittaen tätä aseellaan. Kauhukseen Cherylin huomasi hänen olevan pukeutunut koko mustaan pukuun ja pääkallopipoon joka peitti koko hänen kasvonsa silmiä lukuunottamatta. Cherylin tunnisti hänet heti, hän oli se psykopaatti murhaaja jota Cherylin oli yrittänyt vältellä koko ajan. Cherylin älysi eloonjäämismahdollisuuksiensa olevan hämmästyttävän pienet, tuo psykopaatti murhasi ihmisiä ilokseen.
"Minulla on sinulle hyvä diili." Murhaaja sanoi ja heitti aseensa Cherylinille.
"Tuossa aseessa on yksi luoti jäljellä. Voit joko ampua minut ja pelastaa suuren joukon ihmisiä, mutta samalla luultavasti saat terroristijärjestösi perääsi, sillä en jaksa uskoa että Rockwood pysyisi hiljaisena asiasta." Murhaaja jatkoi.
"Olen hiljaa kuin hiiri!" Rockwood sanoi hätäisesti.
"Ja minä olen Joulupukki. Voit myös halutessasi ampua Rockwoodin, jolloin suoritat tehtäväsi ja saat rahasi. Minua ei pätkääkään kiinnosta järjestösi naurettavat operaatiot, jos edes säilyn hengissä tämän jälkeen. Mutta tietenkin jos jätät minut henkiin, tapan luultavasti kymmeniä ihmisiä täällä. Sinun valintasi." Murhaaja lopetti selityksensä ja hiljeni. Sen sijaan Rockwood alkoi kauhuissaan käskemään Cheryliniä ampumaan murhaajan kun siihen oli kerran mahdollisuus. Cherylin mietti, tätä hän ei osannut odottaa. Hän oli terroristi, ei häntä oltu tarkoitettu pohtimaan tälläisiä kesken tehtävän. Sellaiset olivat hänen veljensä hommia. Cherylin ei luottanut kumpaankaan miehistä, jompi kumpi kertoisi kumminkin hänen järjestölleen. Ja hän ei halunnut joutua järjestönsä rankaistavaksi, ei todellakaan. Oli jäljellä vain yksi ratkaisu.
"Kumpikaan ratkaisu ei houkuttele." Cherylin sanoi ja asetti aseen päänsä kohdalle.
"Hmm, mielenkiintoista." Murhaaja pohdiskeli.
Cherylin mietti vielä, jonka vuoksi ei taaskaan kerennyt ampumaan kun hänet keskeytettiin. Joku ammuskeli käytävällä ja luoti osui suoraan Rockwoodia vatsaan. Rockwood hoiperteli tuskissaan ja kaatui lopulta hänen takana olleesta ikkunasta läpi. Murhaaja kiroili ja joutui pakenemaan taas paikalta. Cherylin ei oikein tajunnut mitä oli tapahtunut, mutta ilmeisesti hän oli hengissä. Rockwood oli lisäksi luultavasti kuollut, joten hänen piti enää hiljentää murhaaja. Tehtävänmuutos siis.
"Oletko kunnossa?" Kysyi Rockwoodin ampunut mies joka oli tullut paikalle. Cherylin tunnisti tämän äänestä henkilön olevan sama joka oli keskustelllut Rockwoodin kanssa aiemmin.
"Joo varmaan." Cherylin sanoi hiljaa.
"Olen herra Shimomura ja pahoittelut jos sotkin sinut tähän, mutta tuon miehen piti kuolla." Shimomura sanoi.
"Ei haittaa, olin samalla asialla muutenkin." Cherylin totesi ja valmisteli lähtöä murhaajan perään.
"Voinko auttaa?" Shimomura kysyi toimettomana.
"Ei, hoidan tämän mieluummin yksin." Cherylin vastasi kaivaessaan asettaan Rockwoodin pöydän alta.
"Selvä." Shimomura sanoi ja lähti kävelemään sinne mistä oli tullutkin. Cherylin lähti toiseen suuntaan kävelemään, sinne suuntaan minne murhaajakin oli lähtenyt. Tästä tulisi hauskaa. Cherylin ajatteli.

Murhaaja oli kyllästynyt. Ensiksi hänet lavastettiin syylliseksi (hänen oli tarkoitus aloittaa murhaaminen vasta myöhemmin) ja nyt hänen "käsikirjoituksensa" meni päin persettä. Ainoa vaihtoehto oli suunnitelma B, eli yrittää tappaa niin monta ihmistä kuin mahdollista. Ja mitä nerokkaammilla tavoilla, sen parempi. Ensiksi oli hänen mielestään parasta selvittää välit toisen murhaajan, huijarin kanssa. Hänellä oli huijaria vastaan yksi etu puolellaan, hän oli ainoa joka tiesi mistä huijari oli ampunut. Huijari oli ampunut suhteellisen oudosta paikasta, helppo paikka huomata jos oli vähänkin järkeä päässä. Tasanteella josta huijari oli ampunut ei näkynyt mitään ihmeellisempää. Pari sipsipussia jotka viittasivat ampujan ammattitaidottomuuteen, tosin muita jälkiä ei näkynyt joten ampuja taisi olla töissä. Ammattitaidoton ammattitappaja? Kenties.

Toisaalla

Shimomura oli kävellyt jo puoli tuntia rakennuksen käytävillä, ehkä jopa kauemminkin. Siltikään hän ei tiennyt lainkaan missä oli. Alkukaaoksen jälkeen oli selvästi tapahtunut jotakin, käytävillä ei enää näkynyt ketään. Piinaava hiljaisuus vallitsi, lukuunottamatta satunnaisia laukauksien ääniä, joista Shimomura ei piitannut. Välillä vastaan tuli ruumis, välillä pelkkää verta. Ainakaan Shimomuran ei tarvinnut ampua ketään, tosin eipä hänen tytärtäänkään missään näkynyt. Shimomura ei silti joutunut paniikkiin, vaan yritti selvittää asian rauhallisesti. Panikoimalla ei onnistuisi mikään. Vaikka Shimomuran suunnitelma oli mennä mahdollisimman alas kerroksissa, hän tuntui vain pääsevän ylöspäin. Rakennus oli labyrintti, eikä siitä päässyt pois niin helposti. Osa ovista oli tietenkin lukittu tai jumissa, hyvin mahdollista että murhaaja oli vanginnut kaikki sisälle. Edessä vaikutti olevan jonkinlainen iso parveke, jolta näki hyvin itse messukeskukseen. Varmuuden vuoksi hän päätti kurkistaa nurkan takaa, eikä rynnätä suoraan parvekkeelle. Se kannatti, hän näki nimittäin edessään mustaan pukeutuneen murhaajan. Hetken aikaa Shimomura meinasi ampua, murhaaja kun oli selin häneen ja murhaajan tappaminen olisi ollut hyvin helppoa. Mutta entä jos murhaajalla oli hänen tyttärensä vankina jossain? Jos hän tappaisi murhaajan, hän ei koskaan saisi tietää tyttärensä sijaintia. Shimomura päätti seurata murhaajaa, joka tulikin jo parvekkeelta pois. Shimomura juoksi nopeasti limsakoneen taakse ja murhaaja ohitti hänet huomaamatta mitään erikoista. Murhaaja tutki hetken käytävällä olevia ovia ja sitten päätti avata oikealla olevan oven.

Kokoushuone E

Murhaaja lukitsi hiljaa oven perässään, hänen onnekseen häntä ei oltu huomattu. Toisella puolella kokoushuonetta hän näki yllätyksekseen toisen henkilön, joka oli pukeutunut tismalleen samanlaisiin vaatteisiin kuin hän.
"Kuka olet?" Murhaaja kysyi.
"Luulisi sinun tietävän, huijari." Toinen murhaajaksi pukeutunut henkilö sanoi. Samalla ovi murhaajan takana murskattiin auki. Shimomura hyökkäsi sisään ase käsissään. Hän vaikutti hyvin hämmentyneeltä nähdessään kaksi murhaajaksi pukeutunutta edessään. Aseeton murhaaja jota Shimomurakin oli seurannut vaikutti pelästyneeltä ja toinen aseistettu murhaaja vaikutti enemmän kylmäveriseltä murhaajalta.
"Mitä helvettiä täällä tapahtuu?" Shimomura uskaltautui kysymään.
"Sitä samaa tässä olenkin miettinyt viimeiset tunnit." Aseistettu murhaaja totesi jo kyllästyneenä tilanteeseen.
"Luultavasti tämä idiootti sai päähänsä matkia minua, joten hänet pitää tappaa." Hän jatkoi.
"Ymmärrät kai että minun pitää tappaa sitten sinutkin?" Shimomura sanoi hieman typerästi.
"En ymmärrä." Aseistettu murhaaja sanoi ja ampui Shimomuraa suoraan vatsaan ja pakeni. Shimomura karjaisi ja rojahti lattialle. Aseistamaton murhaaja meinasi myös paeta paikalta, mutta hänen kävi sääliksi Shimomuraa. Hän päätti mennä auttamaan Shimomuraa, jos nyt enää edes oli mahdollista.
"Ikävä kertoa, mutta tarvitsisit sairaalahoitoa jos haluaisit selvitä tästä." Hän sanoi tutkittuaan Shimomuran ampumahaavaa.
"Jos tuo äskeinen oli murhaaja, kuka sinä olet?" Shimomura kysyi, vaikka jokainen sana sattuikin aina vain enemmän. Murhaajaksi pukeutunut mies otti pääkallopipon pois päästänsä. Hän oli kalju, mutta hänellä oli hiuksienkin edestä partaa. Miehen silmät vaikuttivat olevan jotenkin vahingoittuneet, joten hän otti nopeasti taskustaan aurinkolasit ja pisti ne päähänsä. Hän otti toisesta taskustaan myös jonkinlaisen käyntikortin ja näytti sitä Shimomuralle.
"Olen palkkamurhaaja ja minut on palkittu tappamaan tämä meitä piinaava murhaajamme. Mielestäni paras tapa olisi ollut naamioitua murhaajan "faniksi", mutta näemmä se ei toiminut kovin hyvin." Palkkamurhaaja selitti.
"Nimesi?" Shimomura kysyi vieläkin rauhallisena.
"En kerro nimeäni mieluiten, en edes varmasti kuoleville...anteeksi...käytän mieluummin työnimeäni joka on Doc." Doc totesi.
"Haluaisitko erikoistehtävän?" Shimomura yski ja otti taskustaan ison pinon seteleitä.
"Kerro lisää." Doc sanoi ja mielessään kiitti sitä että oli jäänyt Shimomuran avuksi.
"Yksi...tapa tuo paskiainen" Shimomura sanoi ja osoitti ovea josta murhaaja oli paennut.
"Kaksi...etsi tyttäreni ja vie hänet tämän henkilön luo." Hän jatkoi ja antoi Docille kuvat kahdesta tytöstä, joista toinen oli ilmeisesti hänen tyttärensä. Shimomura myös antoi setelit hänelle ja hymyili.
"Selvä. Mutta mikä on tyttäresi nimi?" Doc kysyi vaikkei olisi halunnut enää häiritä kuolevaa Shimomuraa turhilla kysymyksillä.
"Jasmine Owola." Shimomura sanoi viimeisillä voimillaan ja sitten hiljeni. Kuollut, Doc totesi. Doc jätti Shimomuran ruumiin paikalleen ja lähti kokoushuoneesta. Hän olisi voinut jättää Shimomuran antaman tehtävän huomioimatta ja pitää rahat, mutta hän oli henkensä velkaa Shimomuralle. Lisäksi hänen viimeiaikaisten tekojensa perusteella hänen olisi pitänyt kuolla, ei Shimomuran. Tehtävän toinen osuus, Shimomuran tyttären löytäminen vaikutti tärkeämmältä, joten Doc päätti hoitaa sen pois alta ensin.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Selvennystä:
- Murhaaja joka ampui ase-esittelijän ensimmäisessä kappaleessa oli oikea murhaaja
- Murhaaja joka puukotti Shaunia kappaleessa kolme oli murhaajaksi pukeutunut Doc
- Murhaaja joka tiputti "tornin" kappaleessa neljä oli myös Doc
- Murhaaja joka uhkasi Cheryliniä ja Rockwoodia kappaleessa viisi oli myös (yllätys yllätys) Doc
- Murhaaja joka etsi tätä toista murhaaja tämän kappaleen alussa ja jota Shimomura seurasi oli tietenkin Doc

Näin tarpeelliseksi selittää nämä asiat, koska huomasin että tämä kappale olisi ollut äärimmäisen sekava kahden samanlaisen murhaajan takia, joista kummankaan nimeä ei voinut paljastaa. Minulla on koko tarina suurinpiirtein mietittynä kappaleeseen kymmenen asti, jossa myös selitetään vähän sitä sun tätä. Kymmenennen kappaleen jälkeen pidän myös pienen tauon ja suunnittelen jatkoa.