Suhteellisen normaali pako helvetistä (aka Kassun turina nro. VI)

Taikureita on moneen junaan. Toiset tekevät rehellisesti temppuja, mutta osa huijaa aina. Emme ehkä saa koskaan tietää kumpaan ryhmään päähenkilömme kuuluu, mutta jotain on väärin mennyt kun hän on helvettiin asti päätynyt. Hänestä ei kyllä tiedetä muutenkaan oikeastaan mitään, paitsi sen että hän on taikuri. Kukaan ei tiedä myöskään syytä siihen miksi paholainen on pistänyt taikurin vaarallisten tapauksien osastolle. Kyseessä on nyt kumminkin taikuri ja lisäksi vielä vanha ja erittäin leppoisan henkilön näköinen.

Joka tapauksessa kyseessä on kumminkin helvetti, joten helpolla ei taikuri pääse. Taikuria ollaan kidutettu helvetissä jo kymmeniä vuosia, mutta siltikään mikään ei ole muuttunut, mies ei tunnu välittävän koko jutusta yhtään ja silti pysyy yhtä leppoisena henkilönä kuten tullessaan. Myöskään helvetin kidutusuudistus vuonna 2007 ei vaikuttanut yhtään. Paholainen oli tylsistynyt pelkkään väkivaltaiseen kidutukseen ja oli alkanut etsiä asukeiden menneisyydestä sopivia kidutuskeinoja ja yleensä ne olivat niin ironisia että uhrit vain nauroivat sille kun heitä kidutettiin. Mikäs olikaan parempi kun helvetissä tapahtuu niin paljon pahoja asioita ja sitten kumminkin kaikki vain nauravat valituksen sijasta. Paholaiselle oltaisiin itse asiassa jopa annettu rauhan Nobel-pysti, mutta siinä olisi mennyt maine sekä Nobel-pystiltä että helvetiltä, joten pysti annettiin Martti Ahtisaarelle. Ainoan kerran uudistus hävisi juuri taikurimme kohdalla. Vaikka paholainen kuinka yritti etsiä kidutuskeinoja, mitään ei löytynyt tai se ei tehonnut. Päinvastoin, paholainen löysi jotain niin kauheaa että taikuri päätyi juuri vaarallisten tapausten osastolle, jossa parasta aikaakin oli.

Taikuri oli saanut olla jo kuukausia rauhassa, paholainen oli vihdoin vuosien jälkeen tajunnut että kidutuksesta ei ollut mitään hyötyä. Paholainen saattoi lisäksi pelätä sitä että taikuri suunnitteli vallankaappausta, joten luultavasti oli parasta pitää häntä paikassa josta hän ei voisi koskaan päästä pois. Eräänä helvetin mittapuulla kauniina päivänä paholainen kutsui taikurin luokseen. Taikuri päästettiin vapaaksi heti ja vuosien pitkän matkan (taikuri hidasteli tahallaan) jälkeen hän vihdoin pääsi perille. Paholainen oli kummasti jo vastassa palatsinsa ovella, asia oli luultavasti hyvin tärkeä.
”Tarvitsen apuasi” Paholainen sanoi kummallisella aksentilla, aivan kuten hän olisi italialainen
”Ja mitähän voin kenties tehdä?” Taikuri sanoi karheasti epäuskoisena siitä että voi tehdä jotain
”Tiedät varmaan varsin hyvin että taivaan ja helvetin sota on jatkunut vuosisatoja, eikä ole edennyt suuntaan tai toiseen yhtä pitkään aikaan. Mutta nyt olen vihdoin saanut etulyöntiaseman, huomasin että minulle kuuluu myös Limbo.” Paholainen selitti nauttien esitelmästään
”Limbo?” Taikuri kysyi ensimmäistä kertaa oikeasti kiinnostuneena
”Limbo on täysin tyhjä maailma taivaan, helvetin ja maan välissä. Nyt kun tiedän omistavani sen, haluan rakentaa sinne uuden maan jossa palvellaan pelkästään helvettiä. Asiassa on vain yksi ongelma, jostain käsittämättömästä syystä vain taikurit voivat rakentaa sen.” Paholainen selitti lisää aina vain enemmän innoissaan. Taikuri ei pitänyt hänen suunnitelmistaan, taikurilla oli muutakin tekemistä kuin rakentaa kokonainen natsiplaneetta joka palvoo pelkkää helvettiä. Lisäksi hän joutuisi rakennusprojektin jälkeen luultavasti takaisin kidutettavaksi, mikä kuulosti vielä pahemmalta. Taikuri otti paholaisen pöydältä lasillisen viiniä ja viskasi viinit paholaisen kasvoille ennen kuin tämä kerkesi huomauttaa siitä että helvetissä kuolevaiset eivät pahemmin viiniä maistele. Paholainen hämääntyi pariksi sekunniksi ja se riitti taikurille, hän pakeni nopeasti paikalta.

Monet kuolevaiset virheellisesti väittävät että helvetistä ei voi paeta, mutta he ovat väärässä. Aikaisemmin helvetistä pystyi pakenemaan typerästi vain portaita pitkin, kunnes paholainen ymmärsi tuhota ne. Nykyään ainoa keino oli syntien anteeksianto mikä ei ollut enää mahdollista taikurille sekä kuolema. Kukaan ei tiedä mihin joutuu jos kuolee helvetistä, tuskin edes paholainen, mutta se on silti selvästi parempi vaihtoehto kuin kirjaimellisesti helvetillinen rakennusprojekti. Ongelmana oli vain se, että paholainen valvoi sitä kuka kuoli ja kuka ei. Jutussa oli silti porsaanreikä, josta tosin lähinnä huhuttiin helvetissä. Huhun mukaan hyppäämällä helvetissä sijaitsevaan liekkimereen kuolee varmasti huolimatta siitä mitä paholainen asiasta oli mieltä. Oli huhu totta sitten tai ei, se oli taikurin ainoa vaihtoehto. Onneksi meri oli hyvin lähellä palatsia, joten ei aikaakaan kun taikuri jo oli kielekkeellä allaan liekkimeri, jota jopa paholaisen luurankosotilaat pelkäsivät vaikkeivat edes tunteneet pelkoa. Paholainen ei kumma kyllä ollut lähtenyt perään. Hänellä oli luultavasti joku ässä hihassa, josta taikuri ei tiedä yhtään mitään. Taikuri oli tehnyt päätöksensä. Hän hyppäsi ja hänen onnekseen kuumuus oli niin huima että hän kuoli jo ennen kuin kunnolla osui liekkimereen.

Taikuri heräsi keskellä ei mitään. Ajankulusta ei tietenkään ollut mitään hajua, mutta suurin piirtein pari minuuttia hän mietti missä oli kunnes tajusi. Limbo. Hän oli halunnut paeta limbosta äsken henkensä edestä ja nyt hän oli siellä. Kirottuaan hetken tyhmyyttään taikuri tajusi, hän ei ollut enää paholaisen vallan alla. Taikuri tunsi tutun painon taskussaan, hänen vanha taikasauvansa oli ilmestynyt hänen taskuunsa. Ehkä limbo ei olisi niin paha paikka.