Maer P-E-L-I

XeCras:



XeCras käveli varastohuoneessa jonne hän oli jättänyt laukullisen Miiriä, enää vain pitäisi laukku löytää ja kiikuttaa se päämajaan niin olisi tehtävä valmiina. Laukku löytyikin sieltä mihin XeCras oli sen jättänyt. Hän tarkisti sisällön, 8 puolen litran Miir putkiloa. Tämä Miir määrä riittäisi ihan kevyesti räjäyttämään pääni paskaksi... Jopa 2,5 dl riittää pääni räjäytykseen... No toisaalta tulisihan siitä nätti ilotulitus, mutta Maer ei varmaankaa sulattaisi sitä että kuolen ennenkuin hän on kerennyt paloitella minut... XeCras naurahti hiukan ja lähti laukkuineen. Kävellessään pois päin hän huomasi kun Bugga huudahti tyynykasasta "Yllätys!" XeCrasilla oli todellakin humoristinen ilme kasvoillaan. Tällä kertaa hän oli peitevaatteissaan, eli lääkäriksi pukeutunut. "Mitä hemmettiä..." XeCras sanoi ja pidätteli nauruaan. Upeata... Miirin vieroitusoireet... "Mitä hemmettiä teet täällä varastossa?" XeCras kysyi Buggalta.


Maer:


"Vitun idiootti!!" Maer tiuskaisi facepalmauksensa jälkeen, Maerin ääni nousi vahingossa pari oktaavia ylemmäs. Eli hän kuulosti aivan naiselta. Maer hämmentyi. "Mitä hemmettiä..." Hän sanoi yhä korkealta, ääni kyllä alkoi laskea hiukan. Sähkölaitos alkoi olla liekeissä. Maer kiepautti ruoskansa ja se tarttui Mister Lihahyytelöä kurkusta. Maer paiskasi Lihahyytelön seinää vasten ja lähti juoksemaan ulos rakennuksesta. Rikkinäiselle näytölle oli ilmestynyt teksti: 9:59 to self-destruct ...

Cher oli heivannut sähköhyypän päin seinää ja lähtenyt juoksuun. Urolfpa ei päästäisi tätä noin vaan pakoon vaan sivalsi miekallankun cher oli hänen kohdallaan. Cher väisti tämän mutta sai sitten saappaasta kun Urolf potkaisi heti perään. Cher lensi nurin ja Urolf hyppäsi miekka ojossa cherin päälle ja iski...

[Mazi, saa blokata jos haluat elää]

Niistin nenääni ja katsoin Buggaa ja XeCrasia.
"XeCcy..." sanoin hiljaa ja yskäisin. Perkele... Allerginen kohtaus ajattelin. "Voihan per... a... a... ATSIUUUH!" huudahdin ja aivastin. Kurkkasin tyynykasasta ja hätkähdin, kun Bugga ja XeCras tuijottivat tyynykasaa. Punastuin ja nousin tyynykasasta pois. "He-hei, XeCcy..." sanoin ja punastelin. Yskäisin ja pyyhin nenääni.

Olin odottanut jotain raaempaa reaktiota, mutta käy se näinkin. "Öö... tuota joo... tiputtiin katon läpi, kiinalaista huippulaatua, heh..." pätkin puhettani tarkoituksella. "Näyttäisi, että on bisnekset kesken, joten ehkä meidän olisi parempi kadota paikalta. Kiitos käynnistä ja hyvää päivän jatkoa!" lipsautin, mutta jäin paikoilleni odottamaan Jasminelleä.

Ilmeisesti tietokoneen tuhoaminen ei ollut kovinkaan järkevää, mutta ainakin sain pilattua vähintään parin tyypin päivän. Kun pääsin takaisin pystyyn ja tajusin tilanteen tarkemmin, huomasin Jääkarhun ja Maerin taistelevan. Jääkarhulla oli varmaan vielä vähemmän järkeä päässä kuin minulla, hän ilmeisesti mieluummin taistelisi ja jäisi sähkölaitokseen kuolemaan kuin pakenisi. Lähdin kävelemään rauhallisesti kohti uloskäyntiä, minulla ei ollut vielä mikään kiire.
"Hyvä homma Jääkarhu." Sanoin ohittaessani Jääkarhun ja Maerin. Hauskasti kumpikaan ei vaikuttanut pitävän lausahduksestani. Heidän vieressään oli ovi jossa luki "VAIN HENKILÖKUNNALLE". Samalla kuin avasin oven mietin miksi helkkarissa tuollaista tekstiä edes tarvittiin, eivätköhän kaikki tavalliset sähkölaitoksessa käyvät ihmiset olleet juuri henkilökuntaa. Huone oli täynnä tietokoneita ja pieniä ruutuja joista jokainen näytti eri kameroiden kuvaa sähkölaitoksen tapahtumista. Osa kameroista oli myös tuhoutunut, jolloin ruudulla näkyi vain mustaa. Kameroista ei ollut minulle mitään hyötyä, mutta pian löysin tietokoneen joka oli jäänyt joltain työntekijöistä päälle. Onnekseni tämä kone ei näyttänyt pelkkää hepreaa. Selasin ehkä puolitoista minuuttia koneen ohjelmia kunnes löysin etsimäni. Ohjelma jolla pystyi hallitsemaan kaikkia sähkölaitoksen ovia. Ohjelma vaati salasanaa, mutta onneksi joku työntekijöistä oli käyttänyt "Muista salasana"-toimintoa jolloin minun ei tarvinnut salasanaa alkaa arvuuttelemaan. Kaikki ovet olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta auki ja suunnittelin nopeasti hyvän pakoreitin sähkölaitoksesta. Päätin myös hieman hankaloittaa Maerin ja Jääkarhun päivää, klikkasin paria nappia ja kuulin isojen metalliovien liikkuvan lähistöllä. Pian kone päästi lyhyen mutta ärsyttävän PLING-äänen, Maer ja Jääkarhu olivat nyt vangittuina hyvin pienelle alueelle. Katsoin tietokoneen kelloa, 5 minuuttia räjähdykseen. Poistuin huoneesta ja lähdin juoksemaan oikealle, toivottavasti 4,5 minuutin pakosuunnitelmani toimisi...

 

Nubbis kirjoitti:

Cher oli heivannut sähköhyypän päin seinää ja lähtenyt juoksuun. Urolfpa ei päästäisi tätä noin vaan pakoon vaan sivalsi miekallankun cher oli hänen kohdallaan. Cher väisti tämän mutta sai sitten saappaasta kun Urolf potkaisi heti perään. Cher lensi nurin ja Urolf hyppäsi miekka ojossa cherin päälle ja iski...

[Mazi, saa blokata jos haluat elää]

Maer iskettii maahan ja kohtapuoliin melkein seivastettiin. Hän kuitenkin sai väistettyä iskun sydämmee uhraamalla vasemman kätensä. Siististi hänen vasen kätensä leikkaantui irti Maer huudahtaen korkealta tuskaansa. Hän nousi pystyyn pidellen vasemmasta olkapäästään jossa ei enää ollut kättä vaan veri suihkusi alas. Hän nojasi seinään ja kirosi. "Saamari... Kun en ole mikään Chern tai manipuloitukkaan niin voin jopa kuolla tähän..." Hänen naamaltaan näkyi kipu. Hän puri hammasta ettei pyörtyisi. "Hemmettin kun XeCrasilla on ne Miirit... Vaikkakin ei se auttaisi minua... Ha ha..." Maer naurahti ja nosti päänsä pystyyn. Huoneen ovet olivat sulkeutuneet. "Paska tsäkä... Sori pohjoisen tyyppi mutta nyt en aio tappaa sinua-" Häneltä jäi lause kesken kivun takia. Hän meni oven luo ja verisellä oikealla kädellään hän alkoi naputella koodia ovilukon kohdalla. Ovi avautui. "Tyyppi, jos tahdot selvitä elossa niin sinulla on 3 minuutti aikaa löytää oikea reitti ulos." Maer seisoi hetken oven kohdalla. Kipu lamaannutti häntä. Hänen lattialla olevassa vasemmassa kädessä oli tatuointeja joistakin kaavoista...


____


XeCras tunsi päässään piston. Maer mokasi... "Niin, kehnoa laatuahan nämä katot ovat." XeCras sanoi Buggalle ja lähti vetämään Miir salkun kanssa.

Eihän se ollukkaan edes Cher. Urolf hyppäsi perään ja potkaisi Maerin nurin. ''Minnes matka piipittäjä? Ota nyt kunnolla turpiin ku kerran tulit!'' Maer jäi makaamaan maahan ja mutisi jotain... Kello kävi.

Katsoin XeCrasin perään ja katsoin sen jälkeen Buggaa. Nyökkäsin ja kipitin Buggan kanssa ulos tehtaalta.
"Onneksi oli pehmeä laskeutuminen" sanoin Buggalle ja selitin jotain.
"Ummm... Niin, mihin mennään seuraavaksi? Tai mitä tehään seuraavaksi?" kyselin Buggalta ja olin hieman sekaisin. Aivastelin ja yskin. "Ouwwieh..." sanoin ja hieroin nenääni.

"Ei mitään hajua" vastasin Jasminellelle. Olin itsekkin hieman sekaisin, sillä XeCras oli käyttäytynyt jotenkin omituisesti, kuten hän olisi halunnut mahdollissimman nopeasti pois luotamme. Jälleen sain hullun idean "Tykkäätkö hiippailla? Tai siis mitä jos seuraisimme ystäväämme vähän aikaa?" kysyin ja hymähdin hulluudelleni.

Huomasin että jostain nousee savua, ja paikalliset poliisit kaasuttivat kohti sähkölaitosta. Kirosin hiljaa ja mietin rakkaita valmisruokahampurilaisiani jotka pilaantuisivat ilman samaisesta puljusta varastamaani sähköä. Laskeuduin siis viemäriin ja juoksin kohti sähkölaitosta ihan vain mielenkiinnosta. Kenties olisi jotain hauskaakin. Jätin ''ostokseni'' puskaan, ammuin sähkökiväärilläni paikalle rynnänneen poliisin ja hiippailin varuillani liekehtivään sähkölaitokseen.

 

"Why Angels don´t sing for us..." Maer sanoin kun Urolf oli potkaissut hänet maahan. "They don´t sing for us ´cause we are just some dying people in this world of hell." Hän nousi maahan ja mulkaisi Urolfia. "Sing my Angel, sing ´cause soon you have so many freash bodies to kill~" Hän lähti kävelemään pois rakennuksesta.


____________


XeCras käveli ja hänestä tuntui kuin joku olisi seurannut häntä. Kuvittelen vain... Hän totesi itselleen jatkaen matkaa pilvenpiirtäjää kohden.

Urolf kiehui raivosta. ''Ei tyypillä ollut vaan otsaa ryppyillä hänelle vaan sitten vielä alkaa hoilaamaan jotain emo-poppi-lyriksejä. Että osaa olla kuinka rasittava jätkä... Urolf huokaisi... Mikä järki oli edes tulla tänne, eihän täällä tapahtunut edes mitään. ''30 sekunttia jäljellä, evakuoikaa välittömästi!'' Kuulutti koneääni. ''Ai perkele, se pommi!!!'' Urolf rupesi pistämään tassua toisen eteen, ja lujaa! Hän juoksi käytävää pitkin ulos niin lujaa kuin koivistaan pääsi. Tämän täytyy olla viimeinen käytävä, Urolf ajatteli hypätessään hajonneen oven yli. Mutta mitä ihmettä, keskellä käytävää riiteli kaksi hahmoa, toinen se saähkötyyppi, toinen joku tuntematon. ''5 sekunttia jäljellä'' Nyt ei ehtinyt miettiä. ''4'' Urolf juoksi kahta hahmoa päin täyttä vauhtia. ''3'' Urolf nappasi molemmat takin niskasta kiinni juoksusta. ''2'' Ovesta ulos! ''1'' Urolf hyppäsi minkä jaloistaan pääsi...
*KABUUUUUUUUM!!!*

Ja perkele, tietenkin rakennuksen pití räjähtää. Räjähdys näyttää kyll hienolta ilmassa. Ja mitenkö olen ilmassa?

Olin eksyksissä jossain yläkerroksissa kunnes kliseinen tietokoneääni alkoi laskemaan. Nyt oli ihan helvetinmoinen kiire ulos rakennuksesta. Onneksi näin hätäuloskäytävän joka johti katolle. Nyt ei ollut enää aikaa jäädä odottamaan. Nappasin katolla lojuvan pressun jolla suojeltiin jotain törkyä leviämästä. Otin kunnolla vauhtia ja hyppäsin. Räjähdyksen aiheuttama paine pullisti pressua tarpeeksi pitääkseen minua ilmassa hetken aikaa, ja laskeutua vähän alas.

Kierähdin maahan ja juoksin hakemaan ''ostokseni'' puskasta. Sivusilmällä näin kuinka joku hyyppä sähköisti kaksi muuta miestä ja pakeni paikalta. Niimpä karkasin minäkin lähimpään viemäriin, iloisena siitä että olin varastanut laitokselta yllinium-akun. Nyt valmishampurilaiseni olisivat turvassa.

XeCrasilla ilmeisesti oli jotain kieroa melessään, sillä hän vilkuili koko ajan taakseen, mutta olen varma ettei hän huomannut kertaakaan mitään. Nyt ei silti auttanut kuin odottaa, ja seurata mitä hän tekisi seuraavana...