Maer P-E-L-I

Juuri kun olin juomassa aina niin mahtavan makuista viinaa, joku kummallinen tyyppi istuutui viereeni. Vilkaisin häntä nopeasti, luultavasti tyyppi pohjoisesta. En tietenkään varma voinut olla, enkä viitsinyt kysyäkkään mutta oletin näin tyypin ulkonäöstä. Pidin pohjoisesta kotoisin olevasta tyypeistä, osittain siitä syystä että saatoin olla pohjoisesta. Varmaa tietoa ei ollut, koska en ollut koskaan nähnyt vanhempiani. Noh, sillä ei ollut merkitystä. Olin juonut viinani loppuun, baarin omistaja tuli kerjäämään siitä rahaa. Se ei kiinnostanut paskaakaan, joten päätin antaa tälle kivan sähköshokin. Tällä kertaa keskityin enemmän sain luotua peräti kokonaisen sähköpallon käteeni, viskasin sen päin baarin omistajaa joka vuorostaan lensi päin seinää ja meni heti tajuttomaksi.
"Hyvää päivänjatkoa" Sanoin mahdollisesti pohjoiselle kaverilleni ja sitten marssin ulos baarista kuin mitään ei olisi tapahtunut.

''Jumalauta!'' Se sähköhyyppä oli hiljentänyt baarimikon ilman mitään syytä. Työtään sekin teki, eikä sähkömiehellä varmaankaan ollut niin kamalaa rahapulaa ettei olisi ollut varaa muutamaan juomaan, puhumattakaan että tuo olisi ollut tappohomma. Urolfilla kihahti päässä! Jokaisella on oikeus tehdä työnsä. Eniten Urolffia taisi kuitenki ärsyttää se että hänen olisi tehnyt mieli vielä pari tuopillista. Hän nousee jakkaraltaan, juoksee tyypin perään, taputtaa tätä olkapäälle ja kun tämä kääntyy katsoakseen, heittää Urolf oikean suoran muukalaisen naamaan. Pieni sähköisku säpsäyttää Urolffin kättä muttei mitenkään vaikuttavasti. Sensijaan tämä toinen tyyppi oli lentänyt 5 metriä oven läpi ja tipahtanut kadulle. Urolf oli ällikällä lyöty. Hän tiesi että oli kovakuntoinen kaveri muttei odottanut silti moista. Hän katseli vuorotellen nyrkkiään ja kadulla makaavaa hahmoa joka oli kaikesta huolimatta tajuissaan ja yritti nousta ylös. Sitten hän muisti mitä halusi, käveli tiskille, hyppäsi sen yli ja täytti tyytyväisenä tuoppinsa. Samalla kun Urolf näytti olevansa onnensa kukkuloilla, Sähköhyyppä oli noussut ylös...

Zzz.

 

Juoksin kattoja pitkin hyppien pitkiäkin välejä. Näiden kahden löytäminen osoittautui paljon helpommaksi kuin oletin sillä keskellä kaupunkia ei yleensä käytetty moottorisahaa. Mitä siellä oikeen puuhattiin ja kuka älykääpiö kulkisi moottorisaha kädessä keskellä kaupunkia?
Metallin kilahdus ja kolinaa, ääni sammui. Kiihdytin tahtiani ja kiisin ääneti kattojen lomassa. Mitä helvettiä siellä touhuttiin. Äänen sammuttua tiesin enää suunnilleen mistä se oli tullut.
Äänekäs laukaus, sen täytyi olla seuraava katu. Hiljensin vauhtini lähesolemattomaksi, jotta minua ei varmasti kuultaisi.
Kaksi tuttua kasvoa, mutta kuka oli tämä kolmas?

Cherlin väisti takaata päin tulevan luodin. Nopeasti Cherylin vetäisi moottorisahan käyntiin ja oli halkaista XeCrasin. XeCras hyppäsi Cherylinin yli. Molemmat kääntyivat nopeasti ja torjuivat iskun. "Älä aliarvio minua vaikka olet Chern." Cherylin sanoi ja työnsi XeCrasia hiukan eteenpäin. "Samat sanat sinulle." XeCras sanoi ja otti etäisyyttä. Joku tuli paikalle. Molemmat olivat valmiudessa tappaa toisensa.

Nojasin seinään ja katselin XeCrasin ja naisen taistelua. Pian heidän luokseen saapui joku hahmo. "Hmm..." mumisin ja katsoin hahmoa. Näin hänen taskustansa pilkottavan jotain. "Hetkonen..." sanoin ja kaivoin taskujani. "Mun lempi neula!" huudahdin ja hyppäsin jonkun selkään. "ANNA MUN NEULA TAKASIN!" huudahdin ja roikuin otuksen selässä ja kurkottelin otuksen taskua kohti.

Mitä helvettiä? Oliko pohjoinen kaverini juuri hakannut minut? Raivostuin, nyt viimeistään vihasin koko maailmaa. Aloin kipinöidä sähköstä, mutta se ei kiinnostanut pätkääkään. Koko maailma vihasi minua, helppoa olisi vain tuhota koko roska. Raivostuin ilmeisesti todella, sähkö virtasi nopeasti sisälläni. Se sattui, mutta normaalin ihmisen se olisi tappanut joten olin kai onnekas. Ammuin käsistäni sähköä kohti baaria, en voinut hallita itseäni. Halusin toki räjäyttää baarin mutta rajansa kaikella. Baarin ikkuna hajosi, kuulin huutoa ja kauheata meteliä. Ehkä noin minuutin kuluttua raivoni lakkasi ja samoin sähkö. Baarissa oli hiljaista, eikä sitä hiljaisuutta rikkonut mikään. Pysyin paikoillani, osittain koska oli hengästynyt ja osittain uteliaisuudesta, halusin tietää mitä seuraavaksi tapahtuisi. Lopulta jotain tapahtui: veri virtasi baarin ovesta. Se virtasi hämmästyttävän pitkälle, jopa kadulle asti jalkojen juureen. Päätin lähteä, kukaan ei varmaan edes uskaltaisi tulla luokseni. En tiedä minne menisin tai mitä tekisin, mutta ainakin saisin muuta ajateltavaa.

(Oletan sitten että Nubbiksen hahmo selvisi kuin ihmeen kaupalla, sillä se oli tarkoitus)

''Ai saatana!'' Urolf nousi rojukasasta pölyisenä. Hän ei jasanut enää kantaa kaunaa sähkötyyppiä vastaan, ja oli jo lähdössä etsimään majataloa, mutta nappasi mukaansa ehjäksi jääneen olut tynnyrin.

Majatalon huoneessa hän lopulta heittäytyi sängylle ja nukahti heti...

En voinut enää vain katsoa sivusta tätä toimintaa, jotain olisi tehtävä. Laskeuduin varovasti katoltani ja kävelin tytön luokse. Kaksi taistelijaa olivat liian kiireisiä huomatakseen touhuni. Kaikki ei tosin mennytkään, kuten suunnittelin, tyttö oli näes hypännyt selkääni. "Ai saatana, mitä sä nyt?" ärähdin yllättyneenä. Neula ilmeisesti kuului hänelle, huudon perusteella.
Käy se näinkin, ajattelin ja lähdin kiipeämään seinää pitkin tytön yhä roikkuessa mukana. Katolla sain vihdoin ravistettuahänet selästäni. Mitään sanomatta nakkasin neulan hänen syliinsä ja hän laittoi sen taskuun. "Melko vaarallista tuolla alhaalla, ei oikeen sopivaa sinun kaltaisellesi henkilölle. Tule selkään, vien sinut jonnekkin turvallisempaan paikkaan" sanoin ja tyttö totteli oitis. Pukuni luultavasti herätti luottamusta sillä kukaan sellaista päällään pitävä ei voi kovinkaan pelottava olla eikä häntä voi ottaa liian tosissaan. Hyppelin kattoja pitkin talolleni, Jasminellen kikattaessa selässä. Asunnollani laskin hänet sohvalleni.

 

"Kas. Lopetitko enkeli työsi?" Cherylinin ilkkui XeCrasille. "Turpa kiinni." Hän sanoi ja lähti kävelemään pois päin Cherlynistä. Cherylinin naamalla oli omahyväinen ilme. Hetken päästä XeCras näki edessä päin saman miehen joka oli potkaissut hänet alas hissikuilusta. Cherylin taas törmäsi miekkoseen ja XeCrasin mukana olleeseen naiseen.

Istuskelin vieraan miehen sohvalla ja katselin ympärilleni.
"Kuka sä oot? Mikä paikka tää on? Miks mä oon täällä? Miks sul on tääl pornolehtii? Ooks sä joku pedo?" kyselin ja katselin ympärilleni. Pian otin lempineulani taskustani ja tutkin sitä. "Ja miks sul oli mun neula?" kysyin viimeiseksi kysymykseksi ja jäin odottamaan vastauksia.

Tämä vituttava päivä sitten vain jatkui ja vitutus kasvoi koko ajan enemmän. Nyt joku hopeahiuksinen metsurityttö (moottorisaha mukana) tulee ja törmää minuun. Metsuritytön takana oli vanha Cher-jengiläistuttuni joka varmaan oli vieläkin iloinen tempustani jonka tein hänelle hissikuilussa. Päättelin näiden kahden olevan samaa porukkaa joten ei voinut olla vittuilematta:
"Ai hardcore-jengiläisellä on vaimokin? Voin vain kuvitella miltä lapset näyttävät." Sanoin ja nauroin päälle. Ilmeistä päätellen kumpikaan ei siitä pitänyt, mutta mitä väliä. Jengiläinen näytti ottavan pistoolejaan taskuistaan, mutta onnekseni huomasin sen. Annoin tyypille pienen sähköiskun, ei se ollut tappava eikä edes lamaannuttava, mutta eiköhän se tuntunut. Metsuritytön hämmästyessä ja jengiläisen kärsiessä pienestä sähköiskustani päätin paeta läheiselle kujalle. Löysin etsimäni: tikkaat katolle. Katolla olisi minulla etu puolellani, jos kummatkin päättäisivät lähteä perääni.

[XeCrasin näkökulmasta]


Olin saanut sähköiskun, tosin lievän sellaisen. Cherylin lähti ihmisen perään, itse jatkoin matkaani tapaamis paikkaan.


[Loppu teksti onkin sitten Cherylinin minäkertojasta päin.]


Lähdin minua verisesti loukannaan miehen perään. Minäkö muka XeCrasin morsian.. Pyh! Tyyppi liukeni katolle ja minä menin perässä. Juoksin nopeasti hänen peräänsä ja tuuppasin hänet kumoon moottorisahallani, kun hän kaatui vedin sahani käyntiin ja asettelin sen terän hänen kurkulleen. "Valmis kuolemaan verisesti?" Kysyin ja iskin...

...Paitsi, että minut ammuttiin juuri katolta alas. Kierin päällä olevan mooottorisahan kanssa alas ja tipuin. Ensin tipuin alas ja mursin pari luuta, päässäni oli luodin reikä ja vatsaani jauhoi paskaksi käynnissä oleva moottorisaha.


[NPC hahmoni näkökulmasta.]



"Voi Cherylinin." Sanoin ylidramaattisesti kun olin ampunut hänet alas. "Niiiiiiiiin säääääliiiiittääävääää" Venytin tahallani sanoja. Pitkät punaiset hiukseni osuivat kattoon. Kyyristyin "lihahyytelön" viereen. "Oletko elossa, lihahyytelö?" Tökkäsin häntä.



[Lihahyytelö = Kassun hahmo]


~Koska rope ei ollut jatkunut pitkään aikaan niin vastasin. Vastailkaa, tämä on nyt vain minun ja Kassun välinen tilanne joten sen ei pitäisi vaikuttaa ropen kulkuun.~

Tyttö oli selvästi hämillään joten pyrin vastaamaan parhaani mukaan.
"Aika monta kysymystä... Nimeni on Bugga, sano Bugiksi, jos sillä edes on mitään merkitystä, tää paikka on kotini, vaikket sitä sellaiseksi luokittelisikaan, mutta tämä on yksi turvallisimmista paikoista jonka voisin kuvitella, toin sinut tänne koska ystäväsi pippalot alkoivat muuttua melko väkivaltaisiksi, KÖHSEONKÖHMUNKÖHKOIRANKÖH" sain äkillisen yskänpuuskaan, mutta huomasin epäilevän ilmeen tytön kasvoilla. "Hyvä on! Olen pervo, entä sitten?! Yksinäisyys osaa olla melko haikeaa toisinaan... Mutta ei, en ole pedo, ainakaan tietääkseni, ellet välttämättä sitä vaadi ja viimeiseksi löysin neulasi sen kellarin lattialta, olisit kiitollinen, että toin sen sinulle. Tee mitä lystäät, voit vaikka lähteä vapaasti, mutta sinuna pysyttelisin kaukana siitä tyypistä, sillä en jostain syystä luota häneen. Jossain tuolla nurkassa pitäisi olla vanha pelikonsoli 1000 vuoden takaa pölyttymässä.

Huh, minullahan kävi tuuri. Pitääpäs näemmä katsoa etten suututa metsurityttöjä toistamiseen, kuolemani oli sen verran lähellä. Havahduin ajatuksistani kun joku tökki minua ja haukkui lihahyytelöksi. Jotenkin vihasin tyyppiä heti, kuka hän sitten koskaan olikaan. Tutkailin häntä, hänellä oli ainakin minun mielestäni ruma musta takki ja pitkät punaiset hiukset. Jo kolmas outo tyyppi putkeen, enkä edes laskenut sitä pohjoisen tyyppiä mukaan. Joku omituisten otusten kerho näemmä koolla, ehkä kaupungissa oli jotain suurempaa tekeillä. Päätin olla tappamatta tätä tyyppiä ainakin näin aluksi, saisin kenties tärkeitä tietoja. En tiedä oliko sitten järkevää sekaantua tämän ihmeporukan juttuihin, mutta siitä välittämättä päätin avata suuni ja kysyä:
"Ja kuka helvetin otus sinä olet?"

Katsoin Buggaa ja rupesin nauramaan heleällä äänelläni.
"Oot eka, joka on vastannut mun kaikkiin kysymyksiin!" sanoin ja hymyilin. "Niin, nimeni on Jasminelle" sanoin ja hymyilin. "Umm..." mumisin ja mietin. "En oikein tiedä, mitä tekisin... Haluiaisin kovasti olla XeCcyn kanssa, mutta hän käyttäytyy kylmästi minua kohtaan..." sanoin ja katselin jalkojani. "Mutta sitten, jos roikkuisin XeCcyn mukana, minusta olisi vain haittaa..." sanoin. "Ja tuskin XeCcy etes välittää musta..." sanoin ja heiluttelin jalkojani. "Niin... Ettäh..." sanoin ja katsoin Buggaa ja punastuin hieman. "Ääh... Mitä mä täs sulle selitän... Ko en ees tunne sua kunnolla..." sanoin ja katselin poispäin nolostuneena. "Sowwy..." sanoin ja heiluttelin jalkojani.

"Niin noh... en minäkään tiedä mitä tekisit... Ja tämä on jotenkin kiusallista, sillä en tiedä mitä minun tulisi tehdä. Tai siis... tämä on ensimmäinen kerta kun joku tulee talooni itseni lisäksi, elävänä siis. Enkä ole puhunut kenenkään kanssa mitään syvällistä vuosiin, mutta olen erityisen hyvä kuuntelija, joten puhu vain jos siltä tuntuu." mongersin tietämättä mitä sanoa. Itse asiassa taisin olla kiusaantuneempi kuin Jasminelle. Työntelin käsiä taskuun ja otin ne taas pois, potkin lattiaa jota katselin kaihosti. "Niin haluaisitko jotain? Ruokaa, nukkua, mennä ulos hiippailemaan tai... jotain?" En vieläkään tohtinut istua vaikka olin kotonani.

PikassuKassu kirjoitti:

Huh, minullahan kävi tuuri. Pitääpäs näemmä katsoa etten suututa metsurityttöjä toistamiseen, kuolemani oli sen verran lähellä. Havahduin ajatuksistani kun joku tökki minua ja haukkui lihahyytelöksi. Jotenkin vihasin tyyppiä heti, kuka hän sitten koskaan olikaan. Tutkailin häntä, hänellä oli ainakin minun mielestäni ruma musta takki ja pitkät punaiset hiukset. Jo kolmas outo tyyppi putkeen, enkä edes laskenut sitä pohjoisen tyyppiä mukaan. Joku omituisten otusten kerho näemmä koolla, ehkä kaupungissa oli jotain suurempaa tekeillä. Päätin olla tappamatta tätä tyyppiä ainakin näin aluksi, saisin kenties tärkeitä tietoja. En tiedä oliko sitten järkevää sekaantua tämän ihmeporukan juttuihin, mutta siitä välittämättä päätin avata suuni ja kysyä:
"Ja kuka helvetin otus sinä olet?"

Väläytin pepsodent hymyni. "Tuppaavat kutsua Maeriksi, vaikkakin nimeni kuulostaa aika naiselliselta niin olen mies." Vaivuin johonkin horrokseen ja aloin jäätyneenä tökkiä "lihahyytelöä" samalla kuin puhelin itsekseni tajuamatta sitä. "Hmm... Ehkä olen Chern... Ehkä geenimanipuloitu ihminen... Tai sitten molempien risteytys..." Tökin vain yhä "lihahyytelöä" jäätyneesti. "Mutta mitä väliä... Kohta kuitenkin tuhoamme tämän paikan ja siirrymme uuteen..." Tökin yhä edelleen. Heräsin horteestani. "Diiiiiiipaaaaaaaaadaaaaaaapaaaa." Sanoin venyttäen oikein pitkästi. "Mikäs ihme öttiäinen se sinä olet?" Kysyin hymyillen.

Buglaux kirjoitti:

"Niin noh... en minäkään tiedä mitä tekisit... Ja tämä on jotenkin kiusallista, sillä en tiedä mitä minun tulisi tehdä. Tai siis... tämä on ensimmäinen kerta kun joku tulee talooni itseni lisäksi, elävänä siis. Enkä ole puhunut kenenkään kanssa mitään syvällistä vuosiin, mutta olen erityisen hyvä kuuntelija, joten puhu vain jos siltä tuntuu." mongersin tietämättä mitä sanoa. Itse asiassa taisin olla kiusaantuneempi kuin Jasminelle. Työntelin käsiä taskuun ja otin ne taas pois, potkin lattiaa jota katselin kaihosti. "Niin haluaisitko jotain? Ruokaa, nukkua, mennä ulos hiippailemaan tai... jotain?" En vieläkään tohtinut istua vaikka olin kotonani.

Katsoin Buggaa ja hymyilin. "Umm... En oikeen tiedä..." sanoin ja katselin ympärilleni. "Vaikka en ole nukkunut kunnolla moneen päivään, ei silti väsytä..." sanoin. "Enkä oo syöny moneen tuntiin... Herran jestas, millon minä viimeksi söin?! Huh huh..." selitin ja kauhistelin. "Ehkä voisin syödä jotain..." sanoin ja katselin ympärilleni kuin pöllö.

"Okei, mitäköhän multa löytyis... Kaakao on tuossa, olettaen, että haluat sitä vielä, maitoa on jääkaapissa. Hmm... leipää, pastaa, nuudeleita, mikroruokaa, salaattia blaablaablaa, päätä siitä" sanoin ja otin itse nuudelia ja tonnikalaa ja aloin keittämään vettä liedellä.. Istuin keittiöni pöydän ääreen odottelemaan juhlallisen annokseni annokseni valmistumista. Vaikka taloni sijaitsikin katoilla oli se silti hyvinkin tilava ja olin mielestäni onnistunut saamaan siitä melko kodikkaan jos yksineläjän epäsiisteyttä ei lasketa. Seurasin kiinnostuneena mitä Jasminelle haluaisi syödä tai sanoisi seuraavaksi.

"KUAKUAKUAKUAKUATAAA!" huudahdin ja otin kaakaopurkin. Etsin jääkaapista maitoa ja kaapista mukia. "Aha! Maitoa!" sanoin ja otin pari purkkia maitoa ja pistin ne pöydälle. Etsin kaapista mukia. "Hmh! Ompa nämä pieniä!" totesin ja otin kaapista kattilan. Kaadoin maidot siihen ja pistin ainakin puolipurkkia kaakaojauhetta siihen ja hämmensin sitä kauhalla. "Vielä sitä..." sanoin ja kaivelin laukustani pienen purnukan, jossa oli valkoista sisältöä. Aukaisin purnukan ja haistelin sitä. "Namiah..." sanoin ja ripottelin valkoista jauhetta kattilaan ja hämmensin sitä. "Turtle turtle turtle turtle, why are you so slowly...~" lauleskelin hiljaa itsekseni ja hyräilin hämmentäessäni keitostani, jonka ihanainen suklaan ja vaniljan tuoksu oli levinnyt pian koko keittiöön ja kämppään.

 

*Urolf nukkuu*

[Koittakaa nyt kaikki mennä nukkumaan niin että tulisi aamu!]